8.12.2012

Ajatuksia kuukautta ennen palvelukseen astumista

Pääsin kuin pääsinkin Halliin, jee! En tosin tiedä, kuinka suuri osa hakijoista valittiin, mutta eipä tuo karsinta näköjään kovin tiukka ollut kun minutki valitsivat. Tutustuin facebookin kautta yhteen naisteekkariin, joka on ko. koulutuksen käynyt, ja hän kertoi, että oli ollut todella tyytyväinen. Kuulemma varuskuntana Halli on mukava ja naisille kiva paikka, ja koulutus on fyysisesti helpompaa. Jasmine oli itse käynyt myös ilmavoimien rukin, joka kiinnostaa myös itteäni kovasti. Kuulemma alle 10% kunkin saapumiserän alokkaista sinne pääsee, joten saas nähdä, miten mun käy..

Ajatukset on viimepäivinä olleet kieltämättä tosi sekavia. Mä haluan ja odotan inttiä, se on varmaa joo, mutta samalla mua kalvaa ihan jäätävä ikävä ja ahdistus kotiin. Mua on luvattu tsempata kun mulla on vaikeeta, mutta silti itteäni ahdistaa ton kokonaisen vuoden pituus.

Mä odotan intiltä paljon. Mä haluan marssia pitkään, oppia kaikkia "inttijuttuja", oppia puolustamaan isänmaata, saada inttikavereita ja heittää niiden kanssa inttiläppää, haluan antaa itsestäni kaikkeni rankoissa fyysisissä tehtävissä, haluan taistella väsymystä vastaan, haluan oppia lentokoneista ja tehdä töitä niiden kanssa, mä haluan palella kylminä talviöinä metsässä ja hikoilla kesällä kuin possu.

Mä haluan pois omalta mukavuusalueeltani. Mä en oo ikinä tehny mitään näin randomia, vaan aina menny ja tehny virran mukana ja vaaan sitä, mikä tuntuu mukavalta. Inttiaikana mä haluan nimenomaan oppia itsestäni ja näyttää itselleni, et mä pystyn mihin vaan. Eräs viisas ihminen sanoi mulle kerran, että pää hajoaa ennen kroppaa. Mä pystyn marssimaan pidempään ja kovempaa tahtia kuin miltä aluksi tuntuu, ja valvomaan kauemmin kuin luulenkaan.

Todella hyvä, että päiviä siviilissä on niin vähän. Mua ei oo koskaan jännittäny mikään näin paljon. Onneks kaks seuraavaa viikkoa tulee olemaan superhyperkiireisiä koulun takia, niitä seuraava viikko on joulunaikaa ketolassa, jolloin inttiä varmaan pohtii vähemmän. Vika viikko mun pitää varmaan ryypätä kokonaan etten tajua inttiin lähdön vakavuutta :D Ehken kuitenkaan oikeesti.

Ostin muuten tänään uuden puhelimen, ja liittymäksi vaihtui semmonen, missä on rajaton netinkäyttö. Jippijee, nyt siis voin junamatkat ja mahdollisesti joskus tulevat tylsät "vapaa-illat" surffailla netissä <3

tämmösiä tällä kertaa,
rakkaudella ja suurella sydämmellä ja tulevaa odottaen ja peläten

Saara

10.10.2012

LentoteknAUK valintakokeet 10.10

Kauan pelätty ja odotettu valintakoe oli tänään Hallin varuskunnassa Jämsässä!

Mun reissu alkoi jo eilen, kun lähdin suoraan koulusta iltapäivällä junalla Jämsään. Majoituin ihan rautatieaseman viereen Gasthause-nimiseen majataloon. Paikka oli aikas mielenkiintoinen :D Vastaanottovirkailija puhui vain huonosti suomea ja koko talo oli ihan autio - olin ainut asiakas. Sisustuskin oli jäänyt menneille vuosikymmenille. Kuitenkin plussaa oli halpa yöpymismaksu ja hyvä sijainti.

Olin perillä jo joskus ilta-seitsemän maissa, ja lähdinkin iltakävelylle tutkimaan Jämsän keskustaa, jonne oli suunnilleen kilometrin kävelymatka. Keskusta oli pimeälläkin kaunis. Siellä virtasi suuri joki, joka oli nätin näkösesti valaistu. Oli veneitäkin!

Iltaruoaksi hain snagarilta ruokaa, ja söin sen omassa hotellihuoneessani kattoen telkkaria. Hymyilin koko illan kuin riemuidiootti, ja nautin suuresti siitä hurjasta vapaudentunteesta, joka aiheutu mun ekasta yksin vietetystä hotelliyöstä ikinä :D

Olin sopinu Hallin väen kanssa, että mut haetaan rautatieasemalta klo 8.00. Kyytiin tuli kolme muutakin hakijaa, ja oltiin just ajoissa varuskunnalla (jonne matkaa Jämsästä vielä 20km), ennen kuin valintatilaisuus alkoi. Tämä olin jo toinen valintakoepäivä, ja yhteensä hakijoita oli about kaheksankymmentä (?). En tosin tiedä, kuinka paljon tonne valitaan porukkaa sisään, mutta aika suuri sisäänpääsyprosentti anyway!

Aamu alkoi mun, ja toisen naisen osalta haastattelulla, värinäkötestillä ja terveystarkastuksella (tätä ei ollut miehille). Haastattelija oli oikein mukava, ja sen kanssa höpötettiinkin kaikkea ilmavoimista mun koulutukseen ja inttiin yleisestikin. Fiilis kohosi, kun se veti mun paperiin rastin kohtaan "ei ole hullu" !

Ensimmäiset varsinaiset kokeet olivat ns. palikkatestejä, ensin piti valita oikea, puuttuva pala, joka sopi kontekstiin, sitten valita sanoja, jotka eivät kuuluneet joukkoon, ja lopuksi oli perus päässälaskuja. Tehtäviä oli jokaiseen sarjaan 40 ja aikaa 12 minuuttia. Varsinkin matikan osuudessa aika loppui pahasti kesken, muttaa niin kuulemma muillakin. Olivat vaikeita nimittäin!

Seuraavaksi oli kaikkein eniten pelätty osio, lihaskuntotestit. Mutta voi että, hurraa, ihanaaaa, me leidit saatiinkin tehdä ne polvet maassa, jolloin testi ei ollutkaan yhtään paha. Sainkin tehtyä 40, kun 32 oli kiitettävän yläraja! Vatsalihaksista sain 44, kun 40 vaadittiin kiitettävään, ja vaudittomasta pituushypystä 165, eli arvosanaksi hyvä. Vitsit olin innoissani! Enää ei muutkaan osiot jännittäny niin paljoa, kun tiesi, että lihaskunnot meni noin tosi hyvin.

Peseytymisen jälkeen oli ruoka, hiukan taukoa, ja sitten päivä jatkoi psykologisilla testeillä ja kuulokokeella. Testit oli taas mallia "vastaa väitteeseen eniten itseäsi koskevalla vaihtoehdolla". Kysymykset olivat täysin urpoja! Joka toinen koski sitä, näenkö harhakuvia, ja joka toinen, haluanko varmasti Aukkiin ja palvella 347 vuorokautta. Ja noita siis olis yli 500 kappaletta!! ÄRrrr

Lisäksi oli testi, jossa oli erilaisia koneita, joista sitten piti päätellä, mitä niissä tapahtuu, kun niissä olevaa vipua painetaan. Oli myös koe, jossa oli perus arkipäivän tilanteita, ja kysyttiin sitten niistä jotakin. Yksi oli esimerkiksi kuva laivasta, jonka köli oli käännetty, ja kysyttiin, mihin suuntaan se jatkaa kulkuaan. Sitten oli erilaisia rattaita ja muttereita ja kampia ja muuta vastaavaa. Nää meni mulla ihan semihyvin, ainakin toivottavasti :) Kaikki tehtäväsarjat oli laadittu niin, että alkupään kysymykset oli helppoja, ja ne vaikeutuivat koko ajan.

Kuulokoe oli 13 minuuttia pitkä kuunnelma, jonka jälkeen vastattiin siihen liittyviin kysymyksiin. Tarinaan oli tahallaan lisätty tosi paljon vieraskielisiä (hindun kielisiä) sanoja ja vuosilukuja, joita myös kysyttiin. Tämä osio meni multa kaikkein eniten pieleen koko päivänä.. Toivottavasti ei haittaa.

Summa summarum, päivä oli mun osalta hyvin mennyt, ja itselle jäi hyvä mieli. Vaikkei mua tonne nyt valittaisikaan, niin oli kuitenkin hyvä ja kannattava reissu. En olisi voinut tehdä mitään ainakaan paljoa paremmin, vaan yritin kyl aika kaikkeni. Muut hakijat vaikutti tosi kivoilta, varsinkin se Heidi, jonka kanssa puhuin ja pörräsin melkeen koko ajan.

Hakutulokset tulee marraskuun loppuun mennessä, eli Bye siihen asti!

<3; Saara

26.9.2012

Mut kutsuttiin!

Ilmavoimien Teknilliseen Kouluun Hallin varuskuntaan, nimittäin :)

Odotin tota kirjettä melkein kuukauden, ja joka päiä ennen tätä kertaa ketutti tulla kotiin huomaamaan, ettei kirjettä ollut taaskaan tullut. Tänään se kuitenkin siis tuli, joten kai niihin hakupapereihin on jotain oikeaa tullut kirjoitettua, jee!

Pääsykokeet on about kahden viikon päästä, keskiviikkona 10.10 aamukahdeksasta eteenpäin. Pitää vissiinkin lähteä Jämsän suuntaan jo edellisenä iltana ja yöpyä yö hostellissa tai jossain kuusen alla. Pääsykokeissa on lihaskunto-osio, fiksuus- ja kypsyystestit, värinäkötesti ja haastattelu. Näistä toi ensimmäinen aiheuttaa huolta kaikkein eniten, saas nähdä miten meikäläinen punnertaa siellä rivissä raavaisiin jätkiin verrattuna.. Voi tulla aika hikisesti siitä pisteitä. Kuitenkin talven saapumiserään hakee vuosittain vähemmän porukkaa kuin kesälle, joten toivo sisäänpääsystä elää vielä! Jos portit Halliin kuitenkaan eivät aukea, ei se Vekaranjärvikään kovin huono vaihtoehto ole.. On sitäpaitsi lähempänäkin kuin Jämsä.

Ei mulla tällä kertaa muuta, aamuja siviilissä on reilu 100 ja koulu vie tällähetkellä niin sikana aikaa, että armeijan funtsiminen on tota kirjeenodottelua lukuunottamatta jäänyt hiukan vähemmälle. Pitäsi saada uusi draivi kuntoiluun - viime sunnuntaina tosin juoksin puolimaratonin (2:13:26) ja jalat vieläkin niin muusia, etten vielä pakota itseäni lenkille! :D

Punnerruksia, ihan simona punnerruksia pitäsi tehdä..... x(

Mitä parhain terveisin,
Saara

12.8.2012

Ensimmäinen

Mietin pitkään tulevan armeija-ajan taltioimista. Perinteistä paperista päiväkirjaa olen kirjoittanut jo vuosia, mutta tulevana vuonna ajattelin kokeilla tämmöstä blogisysteemiäkin. Inttiaikana kuulumisten vaihto tulee olemaan vaikeaa ja omia kuulumisia voipi täältä ystävät ja sukulaiset kootusti lukea. En tosin lupaa päivittää tätä mitenkään säännöllisesti, silloin vain kun tekee mieli ja on aikaa. Saattaapi käydä myös niin, että blogin pito loppuu kokonaan vuoden kuluessa. Kattellaan.

Tänään siviiliaamuja on jäljellä 148 kappaletta. Tasaisen varmasti aamut vähenee ja samalla jännitys tulevasta ajasta kasvaa! Pelotteluja ja varoituksia armeijan rankkuudesta kuulee jatkuvasti - saas siis nähdä miten meikäläinen pärjää.. Mitä ilmeisimmin kaikki varusmiehet ovat koko ajan kipeinä ja marssimurtumilla ja buranan voimilla marssii pitkin metsiä ja ampuu villinä maalitauluihin ja nukkuu taivasalla ja syö kerran viikossa ja käy suihkussa vain lomilla. Aika tosin kultaa muistoja ja omien kokemusten liioittelu on kivaa :D Kaveriporukassa, jossa suurin osa on miespuolisia ja armeijan käyneitä, keskustelut kulkeutuu usein parin saunajuoman jälkeen inttiaikoihin. Tuleekohan mustakin samanlainen? Yhdelle tyttökaverille tosin jo lupasin, ettei sen tarvitse kuunnella mun(kin) inttijuttuja.

Armeijasta lähden hakemaan ennen kaikkea kokemuksia ja niitä omien päänsisäisten ja fyysisten rajojen rikkomisia. Avoin mielin; joskus oonkin jollekin sanonut, että missä tahansa ojassa voin ryömiä ja mitä tahansa matoja syödä - kunhan tukka pysyy päässä. Tällä hetkellä odotan paljon palvelukseen astumista, tosin se hetki, kun alkaa kaduttaa, voi tulla heti sitten kun alkaa hiukan väsyttämään!

Tällä hetkellä olen menossa Vekaranjärvelle Pohjois-Karjalan prikaatiin, mutta laitoin hakupaperit myös lentotekniselle aliupseerikurssille Hallin varuskuntaan. Saas nähdä, kutsutaanko mua pääsykokeisiin. Hakuaika loppuu muutaman viikon päästä, sitten jännätään kutsua. Pääsykokeissa on jotain älykkyystestejä (fysiikkaa?), kuntotestit (apua) ja haastatteluja ja terveystarkastus. Kaiken pitäsi olla kunnossa, tosin punnerruksia pitäsi treenata hurjasti lisää!!

Huhhuh, tulipas tästä sekalainen teksti. Seuraavan tekstin saatan kirjoittaa vasta kun STJt ovat väheneet lähelle nollaa, tai aikaisemmin, en tiedä.