7.8.2013

TJ135 - kertomuksia amekin arjesta

Voi että kuinka voi ottaa päähän!!!!!!! Tänään on keskiviikko, ja olin anonut alkuviikosta mulle lomaa perjantaiksi. Tänään sain kuulla (siis alle 24h lomille lähtöön) että lomat on peruttu, syynä veteraaneille rahankerjuureissu. Tiiän että toi on tärkeetä työtä ja veteraanit on kiitollisia, mut kyllä nyt kyrpii ja pahasti! Nakkiosastossa meitä on kahdeksan henkeä ja sinne vois nakittaa muitaki nimiä kun mut, mutta niillä ei oo rautaa rinnassa kuulemma tarpeeksi. Tarkoittaa siis sitä, että alokkaalle mukamas annettas vähemmän rahaa kuin alikersanteille. On täälllä kaks muutaki alikkia, jotka on lähdössä lomille huomenna, mutta ne keksi loma-anomukseen huijata niin hyvät syyt ettei kapteeni nakittanu niitä. Mun anomuksessa oli loman syynä vaan "loma". Alan tästedes valehtelemaan noihin enemmän. (Viimeksi kirjotin tohon että "siskon rippijuhlat", mutta siitä tuli huono omatunto. Oikeasti syy oli "siskon rippijuhlista kulunut 1vuosi" -päivä)

Mulla on tämä viikko ollut onneksi helppo, tyyntä ennen myrskyä. Sunnuntai-illasta maanantai-iltapäivään olin päivystäjä. Se tarkoittaa, että istut päivystäjän pöydän ääressä typerä metalliläpyskä kaulassa killuen. Peppu puuduksissa ja kova pissahätä, kun yksikössä ei päiväsaikaan ole ketään, joka voisi tuurata edes hetkeä. Päivystäjän tehtävät on käytännössä oven avaaminen valokatkaisijan näköisellä lapulla. Painalluksesta kuuluu niin kova PRRRRRRR, että se kuuluu mun tupaan asti, joka on yksikön toisessa päädyssä. Lisäksi on tärkeää näyttää kiireiseltä (miten, kun ei ole mitään tehtävää?) ja tietää, missä kukakin henkilökunnasta milläkin hetkellä on. Lisäksi pitää jutella mukavia siivoojatädin kanssa (juteltiin mäyräkoiran näköisistä kissoista), vastata puhelimeen ja tehdä muita huikeita nakkitehtäviä!

Tiistaista eteenpäin vietän päivät laivueessa. Herätys aina 6:00, aamutoimet ja aamiainen. (maanantaisin ja keskiviikkoisin voi käydä varusvaihdossa vaihtamassa puhtaita sukkia ja teepaitoja yms). 7.30 meidän pitää olla laivuerakennuksessa nimeltä neloshalli. Vaihdetaan lentopalvelus-varusteet päälle ja amekkivanhin käy kysymässä, mitkä koneet lentää. Jakaannutaan koneille ja aletaan tekemään B-tarkastusta. Se on tarkin tarkastus johon varusmiehillä on kelpuutus.

[Sensuroitu tekstiä B-tarkastuksesta..]

Bertan jälkeen kone hinataan ulos ja valmistellaan lentoa varten, otetaan siis vikatkin varmistimet pois, otetaan vihestä (peräkärry jossa on työkaluja ja muuta tärkeetä) palosammuttimet esiin. Näiden jälkeen mennään sisälle rötväämään (eli ottamaan rennosti amekkien taukotupaan). Taukotuvassa voi pelata pasianssia tai lukea vuoden 2009 metsästäjä-lehtiä, autolehtiä tai seiskaa. Hauskimmat hetket pojat on kuitenki viettäny lukiessaan joilleki teini-ikäsille suunnattua murrosikäopasta, joka löydetttiin kaapin perältä :D Sangen hupaisaa lukea sitä ääneen porukalla.

Kun koneella on "kävely", pitää ryhdistäytyä ja raahautua takas koneelle. Yksi pakkaa kuskin ohjaamoon, eli auttaa sille turvavyöt kiinni ja laittaa happiletkun paikalleen ja jonku toisen letkun, en tiä mitä se tekee. Koneeseen tulee myös kaseteissa olevaa top-secret materiaalia, joka pitää laittaa paikalleen, ja muistikortteja, joihin talentuu myös lennon aikana kaikkea tärkeää. Samanaikaisesti toinen kiertää koneen vielä kerran alakerrasta, ettei ahtimeen esim. oo eksyny huonotuurista oravaa tai vastaavaa, joka pilais lennon.

Ite lähetys on hauskaa. Yks näyttäää erilaisia käsimerkkejä ohjaajalle ja muut tekee niiden mukaan. Koneen alla käydään kattomassa mahdollisia vuotoja (huonoja koneita jotka voi hajotessaan vuotaa maahan) tai tekemässä vielä viimehetken hydraulinestetäytöt. Aseistuksesta otetaan suojat ja varmistimet pois ja ohjuksille tehdään ohjuskokeilu. FCS-bit jumppaa siivekkeet iskukuntoon ja myös jarrukoukku tarkistetaan. Sitten vaan kone ilmaan ja ite takasin rötväämään n. tunniksi!

Koneiden rullatessa kipitetään taas platalle, autetaan kuski pois ohjaamosta ja tehdään koneelle A1-tarkastus. Periaatteessa sama kuin bertta mutta kierros tehdään nopeammin.

Sama jatkuu koko päivän. Koneet lentää 2-3 kertaa päivässä yleensä (paitsi varakone ei lennä, ellei oo tarvetta. aina on jättipotti jos pääsee sille, ei tarvii tehdä mitään koko päivänä :D). Päivän päätteeksi koneille tehdään A2-tarkastus, joka on vaan viiden minsan nopee yleinen lentokonepälyily ja katsotaan, ettei mitään suurempaa koneessa ole. Lopuksi kone ja vihe hinataan takaisin sisälle, koneeseen laitetaan suojat ja varmistimet paikalleen, maadoitusjohto ja tippuallas. Sitten amekit pääsee tekemään jokapäiväisiä nakkihommiaan, nimittäin päivän päättäviä töitä. Meidän pitää mm. siivota kahvio henkilökunnan pizza-pahveista, laittaa ajoneuvojen päävirrat kiinni, sulkea palo-ovet ja inventoida kaikki työkalut ja kirjallisuus.

Kun vihdoin pääsee takaisin yksikköön, yleensä maha kurnii kovasti ja jalat kirvelee väsymyksestä kun lepa-kengät ei oo kaikkein mukavimmat jalassa. Illalla yleensä joskus raahaudun lenkille ja loppuaika menee tuvassa rötvätessä, datatessa tai kavereiden tuvassa hengaten.

Nää lepaviikot on siis mukavan rentoja. :)) Ensi viikosta alkaen seuraavat kuus viikkoa ei oo kevyitä.. Meillä alkaa NRF-koulutus vihdoin oikein kunnolla. Ei enää iltavapaita, ei rötväystä, ei rentoilua. Meillä on joka päivä 6-22 ohjelmaa. Ja se on rankkaa. Taisteluvarustus päällä ughhh. Jos mä nörffistä selviän hengissä niin sitten kyllä mistä vaan. Mut saas nähdä, miten pärjään.

Qlump!

21.7.2013

TJ152

Huh

en tiedä oikein, mistä aloittaa. Periaatteessa tän pitäis olla epätoivoinen "kerron tässä nyt kaiken kun en oo puoleen vuoteen kirjottanut mitään"-teksti, mutta nyt ei tunnu siltä. Oon nyt junassa matkalla Rissalaan päiväksi, huomenna kelpparikokeet ja läpipääsyn jälkeen (toivottavasti pääsen siis läpi) takaisin kotiin, lomailemaan moneksi päiväksi.

Oli kai mulla jotain oikeetakin asiaa, nyt mieli on aika tyhjä. Viimeset kaks viikkoa kului alokkaita paimentaessa. Jännää, kuinka paljon oon palvelusaikana muuttunu jo nyt. Muutoksen huomaa kaikesta - alokkaiden epävarmuudesta, tietämättömyydestä ja jopa pelosta. Kukaan ei tiedä, mitä tuleman pitää ja kaikki on uutta. 22 alokasta tähän mennessä on lähteny kotiin, yks niistä on nainen. Tää alokas Pöllänen ei kuitenkaa halunnut kertoo, miks lähti kotiin. Vissiin pari muuttujaa matkalla.

Vaikkei tää palvelusaika oo vielä lähelläkään loppua, niin voin nyt jo omasta mielestä olla ylpeä ittestäni. Mä lähin armeijaan voittamaan itteni ja voittajana aion kotiutuakki. Mä oon selviytyny koko komppanian ainoan varusnaisen roolista. Mua on katottu pitkään vinoon ja oon kuullu supattelua siitä, etten jaksa kuitenkaan, ja kuinka musta tulee riippakivi. Mä oon tehny sairaasti virheitä, esim se ykski tammikuinen kerta, kun mulla oli väärät kengät jalassa ja jouduin juoksemaan monta sataa metriä takasin yksikköön vaihtamaan ne. Ekan täyspakkausmarssin loppupuhuttelussa erikseen alikit huus mun nimeä ja varmistivat et oonhan mäki tullu perille. Mä olin neljäntenä maalissa.

Nyt kesällä oon alkanu oottamaan kotiinpääsyä ihan uudella tavalla. Odotan (ehkä vähän liiankin innoissani)  koulunkäyntiä ja ruuanlaittoa. Alan syömään terveellisesti.

22.12, siis kaksi päivää kotiutumisen jälkeen me lähdetään Thaimaahan. On ollut tosi monta kertaa jo lähellä etten ala pakkaamaan jo :D B Ootan NIiiiiin paljon!

Kuopion asema kuulutettiin jo, palaillaan taas joskus

-Alik Haapala

7.1.2013

Matkalla tuntemattomaan - APUA ÄITI MÄ LÄHDIN ARMEIJAAN (enkä kotiudu varmaan ikinä)

Istun nyt junassa matkalla Halliin. Lähtö kotoa oli lievästi sanottuna itkuinen. Oikein hävettää semmonen turha parkuminen, huh onneksi se on nyt ohi. Asemalla olu paljon uusien alokkaiden näköisiä poikia, näyttivät vähintään yhtä eksyneiltä ku minä :D

Kyllä mua jännittää, ei siitä pääsr mihkään. Flunssa hidastaa menoa edelleen kaikista äidin dropeista huolimatta. Ei varmana tuu tuolla paranemaan! Terve elämä seuraavan kerran siis vuoden 2014 puolella.

Aikamoista ajatustenjuoksua tää kirjottelu.. Päässä vilisee ajatuksia paljon. Tarkoituksena oliki tälle viestille lähinnä kokeilla tätä bloggailua puhelimella, ja hyvinse tuntuu sujuvan, jee!

2.1.2013

STJ 4

Alkaa olla aika rauhallinen olo. Joululomasta ja uudesta vuodesta selvitty, inttiä varten kaikki tarvittava on hankittu, kämppä siivottu, paperisota sodittu jnejne. Jäljellä olevat päivät aion viettää aikalailla vaakatasossa (eli samalla meiningillä kun menneetkin kaksi viikkoa :D). Sain inhottavan nuha-flunssan tähän vielä, toivottavasti ehdin parantua vielä loppuviikon aikana. Jännää, että joulunajan -30C ei aiheuttanut minkään näköistä tautia ja heti kun pääsee takaisin lämpimään kotiin niin se iskee?! Onneksi nyt on lämmennyt ja asteet jopa plussan puolella - sentään vähän iisimpi aloitus tulossa.

Urheilut on jääny viimeaikoina täysin nolliin. Salikortti loppui kuukautta sitten, joten jäljelle jäi vain juoksu, sitten tuli flunssaa ja se jäätävä koeviikko, josta kirjotin jo aikaisemmin, sitten lähdettiin joulun viettoon Ketolaan, jossa ainoa mahdollinen urheilumuoto on ah mun rakastama hiihto. Reilun neljän kilsan hiihtoreittiä tuli muutamia kertoja kierrettyä ja kerran kävin viiden kilsan lenkillä, muttei käytännössä mitään muuta. Nyt kotona taas on jäätävän liukasta plussakelien takia ja vielä kun nuha iski niin Tadaa! Meitsi lähtee inttiin siis oltuaan urheilematta kuukauteen kunnolla! 

Enköhän mä pärjää ihan hyvin.

Jos sitä vielä muutaman kerran tirauttasi itkua ton yhen olkapäätä vasten ja sen jälkeen kääntää nokka kohti uusia haasteita.

<3: (tuleva) Alokas Haapala