12.5.2016

BREAKING NEWS! Blogi muuttaa! Blog moves! 我不是老师!

Arvoisat lukijat,

Nyt on tilanne päällä!

Sillä aikaa, kun mä olen reissannut pitkin Malesiaa ja ottanut muistikortin kirjaimellisesti täyteen valokuvia, siellä kotimaassa on ollut aikamoista säpinää kulissien takana.

Nimittäin nyt tulee aikamoisia uutisia!

Raakatekstiä on pakannut kimpsunsa ja kampsunsa ja on muuttanut uuteen osoitteeseen. Jo riittää blogspotin lautaseinien katsominen. Joten: Hei, mä bloggaan blogiportaalissa! Ja mun naapurissa on kaikenmoisia Suomen eturivin matkablogeja, hui! Sanomattakin selvää, että mä olen innoissani!

Tsekatkaa tää:

http://www.rantapallo.fi/raakatekstia/


Oon tässä kevään mittaan pohtinut blogin tulevaisuutta, että jaksanko mä tänne päivitellä loppuelämän aikana enää mitään. Vaihtokevääni tulee pian päätökseensä, eikä mun normaali elämä ole jatkossa elämää rannalla ja retkiä viidakossa. Päinvastoin, päivät on jatkossa suhteellisen monotonista, täynnä loskaa, kotitehtäviä ja käyntejä lähikaupassa. Ja sitäpaitsi mähän muutan takaisin mun läheisten luokse, joten ei mulla periaatteessa pitäisi olla tarvetta kertoa elämästäni netin välityksellä.

Kuitenkin: Mä en halua koskaan elää sellaista elämää, joka ei ole tarinoiden kertomisen arvoinen. Ja mä nautin tästä kirjoittamisesta, vaikka tätä ei kukaan koskaan lukisikaan.

Päivittäkääpä siis uusi osoite kirjanmerkkeihin ja nähdään Rantapallossa. Siellä teitä odotellaankin jo 









// Dear readers, 

as I have spent the last couple of days  exploring Malaysia and taking way too many photographs, something big has happened in my home country, Finland. This blog, that has become really important to me over the last months, has moved under a new address, and actually under a whole blog portal. 

Even though my exchange period is soon coming to its end, I won't stop blogging as this has become an important hobby to me. I however know that my normal life in Finland will mostly be monotonous days doing school and work instead of jungle trekking and life at a beach, I know I will never want to have a life where there's nothing worth writing. 

Hence, please update the following link to your favorites and see you in Rantapallo 

http://www.rantapallo.fi/raakatekstia/


// 我们朋友!

明天我们去游泳, 好吗? 天气很好。 
我妈吗爸爸都是老师。 我是语言学院的学生, 我学习文学。
我们家有六口人。 我有妈妈爸爸弟弟哥哥妹妹还我。还有二小够。

谢谢和再见 

9.5.2016

Cameron Highlands, Malaysia - tea field overdose



Terveisiä Malesiasta!

Ollaan pari edellistä päivää vietetty vaeltaen viidakossa ja ajamalla skoottereilla. Täällä on ihan semisti hienot maisemat, teepellot vaan kumpuilee vuoristossa vähän teletappimaiseen tyyliin.

Tossa kuvassa mä ja mun kaks tanskalaista reissukaveria poseerataan kasuaalisti auringonlaskusta, kun neljä kulkukoiraa tuli photobombaamaan kuvaan. Noilla tanskalaisilla on ihan hävytön huumori ja meillä on täällä tosi hauskaa.

Huomenna vielä aamupäiväksi patikoimaan ja iltapäivästä lähdetään Kuala Lumpuriin!

6.5.2016

Goodbye, Singapore!

Tänään on aika sanoa heipat Singaporelle!

On tätä päivää odotettu. On niin Kuu-uu-ma. Ei siihen helteeseen vaan millään totu.

Meidän matka jatkuu ensi yönä yöbussilla Malesiaan. Siellä turisteillaan ja patikoidaan viikko, jonka jälkeen lennetään Kambotsaan. Sielläkin ollaan vajaan viikon verran, ja sitten tuun kotiin.

En usko, että tuolla maailmalla pystyn päivittämään mitään päivittäin, mutta yritän!

Viimeisen illan juhlaillallinen paikallisen Matthew:n johdolla. Tässä kohdassa kaikkia hymyilytti, vaikka oikeasti itseäni kismitti ihan valtavasti ton aterian hinta.. Ei ollut hinta-laatu-suhde noilla crabeilla kohdallaan.ja budjettiin tuli ihan turhaan valtava lovi. En kuitenkaan kehdannut kieltäytyäkkään kun oli pöytävaraukset ja kaikki


// Goodbye Singapore! I will never forget you even though you were always slightly too hot for me.

Our next destination is in Malaysia, where we will spend one week doing touristic things and some trekking. Next week Saturday we will fly to Cambodia, and after spending there another week I'll fly back home.

I will try to post something but I guess it won't be daily due to worse internet connections. I'll try!


Merlion hunting

Merlion. Mun lempieläin. Singaporen tunnusmerkki. Patsas.

Singaporen historiaan liittyy kaikenmoista mystiikkaa, joista tunnetuin liittyy juurikin merlioniin. Tarina alkaa erään malaijilaisen prinssin purjehdusretkestä. Tavoite oli löytää saari nimeltä Temasek (sea town), ja perustaa sinne ilmeisesti pieni kalastajakylä. Kun tämä prinssi rantautui alkukantaisen Singaporen rannikolle, hän luuli näkevänsä leijonan.


Se prinssi oli erityisen kova jätkä, ja antoi saarelle nimen "Singapura", jonka suora käännös on "leijonakaupunki". Tosi kekseliästä, varsinkin, kun tutkijoiden mukaan Singaporessa ei koskaan ole ollut leijonia. 

Kun 1960-luvulla Singapore oli juuri irtautunut brittien vallan alta ja Singaporella oli paineita perustaa saarelleen jotain omaa imagoa, paikallinen turistiorganisaatio taiteili tuosta tarusta itselleen logon. Yhdisteltiin vanhaa (Singaporen alkuperäinen rooli pienenä kalastajakylänä) ja uutta (sen prinssin spottaama leijona), ja logon lopputuloksena oli leijonan pää yhdistettynä kalan vartaloon.


Merlion ei jäänyt pelkäksi logoksi. Keksittiin tehdä patsaita.

70-luvulla syntyivät ensimmäiset kaksi patsasta, ja ne pystytettiin likimain sen prinssi-uljaan rantautumispaikkaan. Paikka on historian saatossa muuttunut hieman, mutta suosio on säilynyt: Merlionista on tullut Singaporen yksi tärkeimmistä must-see -turistikohteista.

Suosio ei jäänyt vain yhteen patsaaseen.

Tänä päivänä Sentosan saarelle (Singaporen edustavalla oleva ihmemaa-saari, jonne on kerätty kaikki Singaporen viihdekeskukset yhteen kasaan) on rakennettu tommonen ihan valtava Merlion, jonne pääsee sisäänkin ja Merlionin tuolta kaljusta näkee tosi pitkälle horisonttiin. Myös sen Merlionin suuhun voi mennä ottamaan urpoja turistikuvia.

Noi kolme merlionia on kaikkein kuuluisimmat. Mä olin kuitenkin kaverin kanssa pallotellut ajatusta käydä kiertämässä muillakin Merlioneilla, vaikka niissä ei oikeastaan ole mitään erikoista ja harvat edes tietävät, että muitakin patsaita edes on.

Tänään, viimeisenä päivänä Singaporessa, ei keksitty parempaakaan tekemistä kuin ladata metrokortit täyteen rahaa ja käydä järkyttävän pitkällä kävelyretkellä jossain pohjois-Singaporen asuinalueilla.

Vain yksi Singaporen kahdeksasta merlionista jäi bongaamatta!

On ne ihania 

5.5.2016

Last days in Singapore

Okei.

Mulla on selaimen välilehdillä nettisivustoja hakusanoilla

"Top 10 things to see in Cambodia"
"Malaysian strawberry plantations"
"hostels.com, Copenhagen hostels"
"Kuinka monta päivää kannattaa varata Karhunkierrokselle, Kuusamo?"

Todo-lista on tällä hetkellä suorastaan massiivinen, mutta onneksi siinä on pelkästään vain siistejä juttuja!

Tehtävälistan ykköskohta oli kuitenkin ihan selvä: Uima-altaalle oli vielä päästävä. Ja mehän mentiin, koska norjalaista kaveria lainatakseni "eihän me edes kehdata tulla kotiin ilman tummaa rusketusta!"

// After summer holiday started about 24 h ago  I've had plenty to do. Last night I was googling stuff till 3 am and searching information about Cambodia, Malaysia, Copenhagen and Kuusamo, Finland. Todo-list is massive but it includes only nice things, for example today morning we spent couple of hours by the pool as we still needed to get our last tan. As my Norwegian friend said, we really don't even dare to go back home without proper tan!

4.5.2016

Viimeisen Reissumiehen aamu // Last travel man standing

Musta toi otsikko oli ihan kauhean hauska. Oon hihitellyt sille itsekseni jo siitä saakka kun sen muutama viikko sitten keksin.

Se on kuulkaas niin, että tänään söin mun viimeisen Reissumiehen! Olin säästänyt ruisleipiä niille aamupaloille, kun tarvitsin ihan extra-tsempit. Tänään todellakin tarvitsin, kun oli kevään viimeinen loppukoe. Vika Reissumies symboloi mulle siis kesäloman alkua! Viimeset päivät on ollut ihan järkyttävän intensiivistä opiskelua, joten sanomattakin selvää, että nyt tuntuu kevyeltä. Ihanaa saada viettää nämä viimeiset päivät Singaporessa ilman kouluhuolia!


// The straight translation of one of the most famous Finnish rye bread brand is "travel man". I have eaten three packages of those during this spring, and tried slowly to save them for those mornings when I feel I need a bit extra energy.

Today I ate my last bread, which meant that I had my last final exam. This past few days have been just crazy hard studying so needles to describe how excited I feel about summer holiday!

3.5.2016

Prince George's Park Residence aka PGP aka KOTI

Otin tänään koulumatkalla parit kuvat meidän asuntolasta. Omasta huoneesta kirjoitin jo tammikuussa täällä, KLIK, mutta asuntolan ulkoseinistä en muistaakseni koskaan maininnut mitään. Miten olinkaan unohtanut kertoa teille, että oikeasti asun rantaloma-kohteessa? Ainakin siten tätä asuntolaan usein kuvataan. 

Tää on semmonen lomaresortti, joka näyttää kauniimmalta ulkoa kuin sisältä. Ja myöskin semmoinen, jonne kukaan asukas ei oikeasti halunnut. Muissa asuntoloissa on uima-altaista ja kampaamoista lähtien ihan kaikki palvelut. 

Täällä ei kruisailla ilmastoinneilla, ei laajalla ruokalatarjonnalla eikä muillakaan yleisillä palveluilla. Vaikka yleisiä tiloja huolletaan joka päivä vähän liiankin tarkasti (puutarhurit käy joka päivä ja sateen jälkeen yleiset tilat kuivataan..!!), sisätiloissa ei sama tarkkuus näy. 

Kun asuntolan suihku hajosi kerran perjantaina, korjausmies tuli tiistaina paikalle. Se suihku lorotti vettä ihan täböllä koko ajan. Yksi vessoista huuhtoo kaiken veden lattialle ja omassa huoneessa nettiyhteys ei toimi.

Ilmastoinnin puute tarkoittaa sitä, että ikkunoita pidetään auki (vaikka siitä ei ole mitään hyötyä), ja se puolestaan tarkoittaa, että joskus astioista voi löytyä linnunkakkaa. Lisäksi on ihan normaalia, että hampaita pestessä huomaa lavuaarissa olevan hämähäkin ja keittiön ruoka-ainekaapista tulee sisilisko.

Aamupalaa syön yleensä keittiön pöydän ääressä, ja silloin lempparipuuhaa on muurahaisten liiskaaminen. Oikea käsi kauhoo puuroa naamariin ja vasen liiskaa muurahaisia pöytälevyyn ennen kuin ne pääsevät kiipeämään mun lautaselle.  

Mulle noi elukat on ihan okei. Ne asuu täällä ja tää paikka on niiden koti. Mun koti tää ei kuitenkaan oo. Kuitenkin täällä asuu helposti muutaman kuukauden ja säästyipähän rahaa enemmän matkusteluun. 
Mun käytävä, oma huone tossa vasemmalla puolella.
Meidän keittiö, jota en edes kuvaa varten jaksanut siistiä.
Huomaatteko tekin tän lomaresort-meiningin?
Fisuja!
Ruokala, jossa on kolme noista "food stall"eista auki. Siis kolmea eri ruokaa vaihtoehtona. 




// These are a few pictures of our residence. In our campus, Prince George's Park is known as the "cheap residence" that looks like a holiday resort. The cheap price can be seen from the lack of air-con, narrow variety of food stalls and in general the lack of services. Even though we have gardeners taking care of the public spaces every day, indoors aren't in any good condition.
Once one of the showers in my corridor broke, and it took several days to fix it, one of the toilets is completely broken and I don't have working internet connection in my room. Furthermore, the lack of air-con means sometimes birds inside, and I have found bird poo from my dishes. We have spiders and small lizards everywhere. 

Those animals are fine for me though. This is their home, mine is elsewhere. 

2.5.2016

Four months in Singapore

Tässä tentteihin hajotessa on ollut vaikeaa hahmottaa sitä, kuinka vähän oikeasti aikaa enää vietän Singaporessa. Kavereita katoaa yksi kerrallaan kuka minnekin ja melkein joka päivä sanotaan jollekulle heipat. Mihin tää kevät oikein katosi?

Tänään on mun vika maanantai Singaporessa, huomenna viimenen tiistai ja niin edelleen. Viiden päivän päästä (lauantaina) mä ja kaksi tanskalaista kaveria otetaan yöbussi Malesian puolelle, jätetään Singaporen henkilökortit rajalle ja sanotaan että soronoo.  Ei katsota liikaa taakse, paitsi ehkä vähän vilkastaan olan yli. Sitten ei olla virallisesti enää Singaporen asukkaita. 

Lopullista kotiintuloa ei vielä liikaa ole pohdittu, koska siihen on vielä kolme viikkoa ja paljon kaikkia siistejä kokemuksia vielä kokematta. Kuitenkin kun Finnair sitten kolmen viikon päästä lennättää mut kotiin, lupaan parkua ihan täböllä ennen kuin muistan, kuinka järkyttävä ikävä mulla kotiin on. 

Tänä keväänä on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, ettei pää oikein pysy mukana. Eikä tämä tahti tästä kovasti hiljene: täytin äsken tämän kevään neljännen viisumihakemuksen (Kambotsaan), sähköpostiin on kilahtanut lentoliput kesäkuulle Tanskaan (kerron tästä myöhemmin lisää) ja kesän aikataulu alkaa hahmottua jo sellasella rytinällä, etten mä oikein pysy itsekään perässä.

Jos tämä kaikki ympärillä tapahtuva ei olis niin mielettömän siistiä, voisi alkaa huimaamaan. Nyt on kaikki kuitenkin erittäin jees ja äärettömän kiitollinen olo! 


Edelliset kuukaudet löytyy näiden linkkien takaa:
3 months in Singapore - kauas on siitä tultu kun..
2 months in Singapore
First month in Singapore
Picture: The coolest sunset I've seen on my way from Vietnam to Singapore
// Four months has passed in Singapore and it is soon time to say goodbye. I have studied so intensively lately for my final exams, that I haven't been thinking too much about going home or saying goodbye to Singapore. However, almost every day someone is leaving and the campus is getting emptier. It is hard to imagine that this campus, that I have called my home for so long already, will soon be only a memory. 

This is my last week in Singapore: next Saturday me and my two Danish friends will take an overnight bus to Malaysia, return our ID cards at the border. We won't be Singaporean citizens anymore. That feels weird to me. We will do traveling for two weeks, so flying back to Finland is still not something to think too much though yet. Later. 

This spring has offered me so many so incredible memories, that my brain cannot even process it all yet. I also have so many plans for next summer that the pace won't slow down anytime soon. And as everything is so freaking cool, I don't even mind. I like things happening around me and I feel grateful having the opportunity to do so many cool things! 

1.5.2016

Pool of the day

Vierailin tänään kampuksen uima-altaalla, ekan kerran koko keväänä.

Oli niin virkistävät aamu-uinnit, että jaksoi taas istua koko päivän sisällä opiskelemassa.

Into piukeena tilastotiedettä! Ihanaa! Paras Wappuaatto IKINÄ!
Jippii!
not.

// Today I visited our campus' pool for the first time. That's pretty late as this is my last week in Singapore. However our morning swim was really refreshing and that was actually the highlight of my day: Today and the following few days will be only studying statistics, and I'm not too excited about that.. Wish finals were over already.

29.4.2016

Marina Bay Sands Infinite Pool // WAPPU 2016




Marina Bay Sands on viitisen vuotta sitten avattu viiden tähden hotelli- ja viihdekeskus, kasino, ja ihan varmasti yksi maailman tunnetuimmista rakennuksista. Rakennelma koostuu kolmesta 57-kerroksisesta tornista ja niiden päällä olevasta "laivasta". MBS sijaitsee ihan Singaporen ytimessä, ja siitä onkin hetkessä tullut yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä. Laivahotelli. 

Hotellista varmasti kaikkein kuuluisin osuus on sen infinity-pool, eli siellä laivan kannella oleva uima-allas, joka näyttää ikään kuin loppuvan tyhjään. Altaasta liikkuu paljon huhuja, koska hotellin ökyhinnat rajoittavat aika paljon vierailijoita. Hotellin halvin huone maksaa reilun 500 dollaria (yli 300 euroa), joka on vaihto-opiskelijalle yhtä suuri raha kuin viikon ylellinen ulkomaanmatka. Aika kallis perjantaikroolailu. 

Me oltiin palloteltu ajatusta varata hotellihuone porukalla ja mennä altaaseen pulikoimaan vuorotellen. Vuosituhannen paras idea. Lopulta kasassa oli 17 henkeä. Laadittiin exceliin minuuttiaikateulut ja mentiin kahden hengen jengeillä ylös kukin kolmeksi vartiksi. Muut tyypit nauttivat olostaan hotellihuoneessa sillä välin.

Allas-alueelle piti kirjautua sisään ovikorteilla, joten muiden huoneissa olijoiden piti sniikata huoneeseen sisään seuraavasti: Ylös hotelliin muiden hotellin asukkaiden vanavedessä, hissillä samaan kerrokseen heidän kanssaan, loppumatka paloportaita pitkin, jos ei arvalla päässyt suoraan oikeaan kerrokseen. Oli siinä vähäsen rikollinen olo viihden tähden hotellin paloportaita kivutessa.


Hotellihuone itsessään oli toki hulppea, muttei kuitenkaan omasta mielestäni sen hinnan arvoinen. Maisemat oli toki oikein kivoja. Huoneen parvekkeen näköala oli "Singaporen huonommalle puolelle", eli sieltä näki nuo Singaporen toiseksi tärkeimmän nähtävyyden, Superpuut. Ylellisyyden tunnelmaa saattoi toki vähentää sekin, että illan hämärtyessä jouduttiin olemaan huoneessa puhelimien valojen varassa, koska hotellihuoneiden sähköthän ei toimi ilman niitä avainkortteja. 

Lisäksi illan ruokapuoli koostui McDonald'sin herkuista, koska huonepalvelun halvimmissakin ruuissa oli kolme nollaa perässä. Siispä yksi meistä juoksi niitä viiden tähden hotellin paloportaita mukanaan neljä paperikassillista hampurilaisia. 








Allasalue oli ihan mieletön. 

Allas on melkein sen koko laivan levyinen ja todellakin näyttää loppuvan kuin seinään. Vesi ja ilma oli illalla mukavan lämpöistä ja siellä reunalla oli mukavaa ihmetellä Singaporen keskustaa. 
Käytännössä kuitenkin koko meidän kolmevarttinen meni pelkästään valokuvailuksi. Me, ja kaikki muutkin, uskaltautuivat ottamaan kamerat mukaan sinne veteen vähän riskillä. Ei siellä ollut lapsia pärskimässä, siellä oli Singaporen ökyrikkaat nauttimassa. 

Itsekin oli pakko ottaa kuva jos toinenkin, koska eihän ton paikan hienoutta kukaan muuten uskoisi!

Tenttiviikon loppumisen ja pienimuotoisten jäähyväisten lisäksi juhlakansan suomalaisten osasto juhli Wappua. Muut kansallisuudet ihmetteli lakkia ja meidän intohimoa skumppaa kohtaan, joten kuunneltiin radiosta Wappu-kanavaa ja opetettiin niille teekkarilauluja.

Ei ne ehkä ihan koko Wapun konseptia ymmärtäneet, mutta kaikilla oli kuitenkin mukava. Vähän erilainen edellisiin vuosiin verrattuna - lasi skumppaa, melkein kolme olutta ja ajoissa nukkumaan. Selvästi hyvä päivä!

// Marina Bay Sands is an iconic ship-building in the middle center of Singapore. The building consists of three towers with a giant ship-formed top. MBS is a five-star hotel and casino, but it is mostly famous of it's infinity pool on the top.

Me and my friends were desperately wanting to go there, but the 500sgd (350 eur) price was definitely too much. Luckily someone got the idea of booking the room together and making time slots so that everyone would have equal time to spend enjoying the pool. So with seventeen people and 45-minute time slots we made it.

While two persons at the time spent time on the pool area, the others partied in the room. The view from our balcony (the cheapest view) was spectacular and we enjoyed the Supertree light show at least twice that evening.

Getting to the room without key cards was fun: You had to go to the elevator along with someone randoms to get access to the right floor, then leave the elevator with them and if you ended into a wrong floor, then climb to the desired floor using emergency exit.

Another problem also occurred: Without key cards, we didn't have electricity in our room, meaning that when the night came, also dark came to our room and we had only our phones lights to light the room.

The pool area was definitely worth all the struggling. It was spectacular. The view itself was nice too, but enjoying it from that pool was even better. We took soooo many selfies and the time up there went past too quickly.

We were celebrating our last final exams and farewell too, but also now it is Wappu-time in Finland. That is the reason I was using that white and black sailor hat in the uppest picture. Wappu means a lot to especially students in Finland and that is definitely the highlight of the whole school year. So much culture behind that hat, cannot start to explain it here.

Anyways, it was super nice to spend Wappu 2016 in Marina Bay Sands with so many friends!

Singaporean food

Singaporessa ruoka on kaiken muun ohella kallista, sanotaan.

Se ei oikeastaan pidä paikkaansa, ainakaan täällä kampuksella. Aterian saa noin 3,5 dollarilla (reilu 2 euroa) aamusta iltaan, eli periaatteessa täällä opiskelijan ei tarvitsisi koskaan laittaa täällä itse ruokaa.

Ongelma on kuitenkin ton ruuan laatu. On riisiä nuudelilla ja sitten toisina päivinä nuudelia riisillä. Ruokavaliossa ei mikään ole tuoretta ja tosiaan noiden hiilihydraattien osuus ateriasta on ihan massiivinen. On sitä riisiä ja nuudelia niin pirusti. Kasvikset on pannassa ja on lihanpalat on niitä semmosia, jotka kotopuolessa laitetaan kissoille.

Mä lähdin tänne reissuun vähän sillä asenteella, että laitan entiset ruokatottumukset hetkeksi unholaan ja nyt syödään niinkuin paikallisetkin syö. Sinnittelin mielestäni aika pitkälle, mutta nyt kieltämättä ikävä tuoretta salaattia kohtaan on kova.

Tuoreet hedelmät on toki kivoja. Ruokaloista saa ihania smoothieita ja hedelmämehuja, ja niitä tulee lipiteltyä aika paljon. Kaupasta ostettuna hedelmät on kuitenkin melkeinpä tyyriitä kuin suomessa, joten ei pelkästään niilläkään oikein raaski elää.

Ruoka syödään syömäpuikoilla tai haarukalla ja lusikalla. Veistä en ole nähnyt aikoihin.


// Singaporean food looks like this. Food in our campus is not expensive, even though the general assumption is different. The main reason for that is the quality: a meal consists mostly of rice and noodles and a little amount of meat. No fresh salad exists. The canteens are open all day, basically there is no need to cook own food ever. I had tried to survive the whole spring by eating only local food. The amount of rice and noodles however surprised me, and I had to give up.
One great benefit however exists, fresh fruit and fruit juices! They are sooo delicious and I like to buy them almost daily.


28.4.2016

Hiking to Mama Sung's home @ Sapa, Vietnam

"Read this!

Hello, maybe you just got of the bus, you're tired and grumpy, but I was there too and I still decided to listen to Mama Sung and that was the best decision ever! TRUST HER and her friends! Everything was incredibly amazing and Mama Sung is an angel! -- Go for it! -TOM :) "
Me oltiin juuri tuon ylläolevan teksin mukaisessa tilanteessa. Oltiin matkustettu kahdeksan tuntia yöjunalla, siihen päälle tunti pomppuista tietä vuoristossa. Mua ja mun matkaseuralaista väsytti, eikä me haluttu kenenkään pikkumummelin ryöstää meiltä meidän ainoaa päivää Sapassa. Se piti käyttää parhaalla mahdollisella tavalla.

Mutta Mama Sung halusi meidät. Hän jahtasi juosten sitä bussia, jossa me istuttiin, ja kun vihdoin oltiin perillä, annettiin sille hetki aikaa perustella, miksi meidän muka pitäisi lähteä sen mukaan. Se kaivoi käsilaukusta pikkuruisen muistivihkon, jossa oli eri kielillä kirjoitettu tekstejä siitä, miksi meidän pitäisi lähteä tuolle koko päivän (siis meidän ainokaisen päivän) vaellukselle hänen kanssaan.

Olkoon menneeksi. Mulla oli suunnitelmia lähteä gondolihissillä Indo-Kiinan korkeimmalle huipulle ja blaablaa ottaa nättejä kuvia, ja taisin Colinillekin sanoa, että lupaisin sitten mököttää koko loppuloman jos tuo mummeli huijasi meitä.

Päivän ohjelma olisi seuraavanlainen: Me kävelisimme Mama Sungin omaan kotikylään, jonne olisi noin 15 kilometrin matka, söisimme siellä ruuan ja päivän päätteeksi kylältä joku ajaisi meidät skootterilla takaisin siten, että ehtisimme hyvissä ajoin junaan.

Ja mehän käveltiin. 

Oli niin jyrkkiä ylämäkiä, että multa loppui kunto kesken. Oli polkua ja kivikkoa, ja välillä otettiin oikopolku riisipellon portaalla. Ei siellä ollut teitä. Lämpötila oli Singaporen aurinkoon miellyttävä, mutta vettä kului paljon. Mama Sungista ei huomannut yhtään väsymisen merkkiä. Hän oli jokaisen kukkulan päällä ensimmäisenä ja kulutti odotusaikansa tekemällä meille heinästä lahjoja koristeiksi tai keräämällä kotiinsa erilaisia lääkerohtoja.

Suurimman osan ajasta hän kuitenkin köpötti meidän kanssa ja kertoi heidän kulttuuristaan ja elämästään vuoristossa.




Mama Sung ei ollut vietnamilainen. Hän kuului Hmongeihin, joka on Aasiassa, pääosin Kiinassa oleva etninen ryhmä, joita on maailmalla vielä muutamia miljoonia jäljellä. Hmongit puhuvat hmongin kieltä, ovat kristittyjä. Kyläläisten mielestä on tärkeää, että lapset käyvät koulussa. Hmongit ovat perinteisesti eläneet vuoristossa viljelemällä riisiä noilla kauniilla porrastetuilla riisipelloilla, mutta nykyaikana toiseksi vaihtoehdoksi on noussut turismi. We wear beautiful clothes and turists take lot of photo, Mama Sung sanoi, ja viittoi omia (tuskaisen kuumilta näyttäviä) vaatteitaan.




Jossain vaiheessa retkikuntaan liittyi vielä kaksi muutakin kyläläistä ja heidän joukossaan israelilainen turisti. Israelilaisella oli rinkka selässään: hän oli jäämässä yöksi. Hänellä ja emännällään oli ohjelmassa laittaa illalla yhdessä ruokaa ja käydä tutustumassa kyläläisiin.








Kylän muut naiset olivat todella kiinnostuneita meidän perheistä ja koulutuksesta. Heitä kiinnosti myös, miten me olimme päätyneet Sapaan ja mistä me olimme kotoisin. Toistin Suomen maan heille ainakin viidesti, kunnes Mama Sungilla valaistui hehkulamppu pään päällä. Hän nosti etusormensa pystyyn ja kaivoi laukustaan sen saman muistivihkonsa ja sieltä aukeaman, jossa kreikan kieltä.

Israelilainen osasi lukea sitä. Hän käveli hetken meidän perässä ja hihitteli itselleen. Siellä puhuttiin kuulemma ilojuomasta ja ilotupakasta.

Meillekin tarjottiin niitä, kun oltiin päästy Mama Sungin kotiin.

Perille päästyä Mama Sung istutti meidät muovijakkaroihin ihailemaan hänen pihansa maisemaa. Hänen piti lähteä kylille hoitamaan vielä jotain asioita. Colin nukahti siihen muovijakkaraan heti, joten mä viihdytin itseäni vilkuttelemaalla naapurin pikkulapsille ja jahtaamalla Mama Sungin kanoja.

Kun Mama Sung tuli takaisin, hänellä oli ruoka-ainesten joukossa .. ilotupakkaa.. :D Colin heräsi ihan samointein ja otti miljoona selfietä ton kasvin kanssa, kuulemma Kanadassa tulisi kaikki superkateellisiksi. Me jätettiin se risu toki sinne, Singaporessa huumeiden maahantuonnista saa automaattisesti kuolemantuomion ja sitä paitsi Mama Sung tarvitsi sitä meitä enemmän; hän tekisi kannabiksesta vaatteita.

Meillä oli siellä talolla aika turha olo. Mama Sung keitteli meille toisella kädellä ruokaa ja toisella syötti pihassa olevia possuja, kanoja ja ankkoja (jotka ovat ensin hänen lemmikkinsä ja myöhemmin ruokaa) ja samalla viihdytti meitä.




Hän jutteli säästä, kuinka vuoristossa voi tulla talvella kylmä, luntakin joinakin talvina. Mä katselin talon seiniä raksalaisen asenteella ja kurkin sen lautojen välistä ulos. Niin hyvät eristeet. Talossa oli yksi sähköpistoke, jolla pystyi lataamaan puhelinta, ja kun kysyin Mamalta, kaipasiko hän sinne mitään muuta, hän pudisti päätään. Hänellä oli aviomies ja poika samassa talossa asumassa, ja se oli kaikki, mitä tarvitsi. Hän oli kerran käynyt Vietnamin pääkaupungissa, Hanoissa (8h junamatkan takana), mutta se oli kuulemma kamala kokemus. Too much people. 

Ilta kruunattiin vielä juhla-aterialla, joka oli riisiä kananmunalla ja kurkkusiipaleita. Päästiin vielä maistamaan sitä ilojuomaakin, riisiviinaa. Meille sekään ei maistunut, mutta kun Mama Sung kertoi niistä turisteista, jotka aina uudelleen tulivat talolle vierailulle, oli helppoa ymmärtää, miksi. Että riisiviina ei kuulemma loppuisi. Hänen miehensä osasi tehdä sitä lisää tarvittaessa. 


Ilman riisiviinaakin kokemus oli ollut silmiäavaava. Kun oma älypuhelin siellä talolla värähti akun loppumista, laitoin sen kokonaan kiinni. Vaikka mulla olisi ollutkin dataa käytettävissä, en olisi silloin halunnut olla yhteydessä yhtään kenenkään. Piti nauttia jokaisesta hetkestä siellä pikkuruisessa kylässä ja nauttia maisemista.

Koska noi on niitä hetkiä, joita ei voi sanoin selittää. Ne tarvitsee itse kokea.

(Ja jos joku lukijoista haluaa, mulla on tallessa Mama Sungin puhelinnumero ;)

..Ja siitä alkutekstissä olevasta muistivihkosta: Mama Sung ei osannut lukea. Hän oli oppinut englannin muilta turisteilta, mutta hän ei tiennyt, mitä siinä muistivihkossa sanottiin. Ei hänen tarvinnut, hän sanoi, koska aina, kun hän näytti sitä vihkoa, hän sai itselleen matkaseuraa. 

// The text above was copied from a notebook that belongs to Mama Sung, a gorgerous lady that I and Colin met in Sapa, a mountainous village in Northern Vietnam. At that point we were tired after getting a bad sleep in an overnight train and spending another bumpy hour in a bus. But there we were, in Sapa, a picture beautiful place that we had only one day time to explore.

Mama Sung wanted us to join her. She was going to spend her day walking a 15 kilometers trip to her home village, and she asked us to come with us. We would spend that day walking , visiting her home village and eating local food at her house. As we had only one day to spend there, and there was lots to see, we were a little skeptic. Luckily she had her ways to convince us; after she pulled that little notebook from her purse and showing small notes written in different languages, we changed our minds and decided to follow that tiny woman to her home.

The walk itself was tough. Weather was warm and the hills were steep. I seemed to have the worst condition. Mama Sung wasn't even breathing heavily, she climbed those hills without any problems and then spent minutes of waiting in the top collecting medical plants and enjoying the view. But she wasn't bothered. She understood that that kind of walking wasn't something that we do every day. The path was in really bad condition at some places. Also my picture taking took some time ;).

Mama Sung spoke surprisingly good English. She had learned it from tourists. She told us stories from their culture and what it is like to live in a mountain village. She wasn't Vietnamese: she was part of Hmong ethnic group. They are mostly catholic and there is a few millions of them, mostly located in China's mountainous areas.

At some point two other local women and their Israeli friend joined us. That Israeli person was carrying a backpack: he was going to spend an overnight at the village. Along with growing rice, tourism is increasingly important business for Hmongs.

Mama Sung's home was adorable, but not luxurious, though. It had almost see-through walls and only one power socket, but she still said she had everything needed there. Small family, including husband, son and numerous animals walking in the yard, so it was easy to believe. She had visited the capital of Vietnam once, but didn't like that experience. Too much people. 

We celebrated our day by eating Mama Sung's self made meal: cucumbers, rice and eggs, along with some rice wine. We didn't like that alcoholic drink too much, but that situation itself was super nice. Knowing that we were kilometers away from any development (there wasn't even proper roads going to that village), in a local Hmong's house was exciting. After seeing so much, hearing so many stories and being allowed to introduce us to that Hmong culture, we were nothing but thankful.

That is one of those memories you cannot explain by writing or telling stories. You just have to experience by yourself. And in case somebody is interested, I have Mama Sung's telephone number! :)

27.4.2016

Singapore, leikkisiks sä taas mun kaa?

Tentti ohi ja valtakunnassa taas kaikki semiOK+. Voitte tulla pois piiloista, mun kiihkoiluvaihe on laantunut. 







Aloin pohtimaan, että mitä tapahtuis, jos meillä olis kaikki aina tasaisen hyvin. Jos olis pelkkää hattaraa ja nousuhumalaa. 

Se olis ihan kamalaa. 

Miten muutenkaan niitä hyviä hetkiä osaa arvostaa, kuin vertaamalla huononpiin hetkiin? Eihän semmosta absoluuttista onnellisuus-asteikkoa ole. 

Juju on saletisti siinä, että joskus tarttee tunkea mindfulness hanuriin ja mielenosoituksellisesti skipata tenttiin luku [se on tälle opiskelijalle pahin mahdollinen rikos], koska v*tuttaa niin ankarasti. On ihan OK hajota jokaikiseen vastaantulijaan ja siihen, ettei kämppiksien pissa ikinä osu suoraan pönttöön ja eilen oli ruokalasta banaanismoothiet loppu ja sitäpaitsi eilisen tentin valvojalla oli niin ruma paita, että multa meni feng shuit ihan pilalle, eli mun huono arvosana on ihan varppina sen syytä.

Kyllä se kiihko aina aikanaan loppuu.

Joten, kuules Singapore. Tätä kirjoittaessa mä en jaksa olla enää pahalla tuulella, ja on tullut anteeksipyynnön aika. Aikuisten oikeesti mä tykkään asua täällä. Siitäkin huolimatta, että välillä kaiken sen hajoilun keskellä klikkailen lentoliput pohjoisnavalle ja mietin, että mikähän aivopieru oli hakea päiväntasaajalle vaihtoon. 

Ollaanko taas kavereita? 

// After days of struggling and complaining about school and living in Singapore, I've been thinking about happiness in general and how it is affected by location. It seems that the amount of happiness is constant and even now as I live in paradise, life hasn't always been just flowers and unicorns. Good and bad days in a row, and that is the way it should be. 

25.4.2016

No miten meni omasta mielestä?

..No eihän se ihan nappiin mennyt.


Tätä tekstiä kirjoittaessa istun vielä lukusalissa, ja lähden tästä seuraavaksi lounaan kautta tenttiin.

Edellinen vuorokausi on kulunut lähinnä kirjojen päällä löhötessä ja ensi kesää suunnitellessa.

Tämmöstä tää välillä on. Välillä vähän kuuluukin hajottaa, ettei vahingossakaan tuu tutkinto liian helpolla.

// I'm still struggling with school and final exams. As writing this text, the next thing to do is to walk to the exam hall and try to do my best, even though the past 24 hours I've spent avoiding school work and planning next summer and doing everything else not that usefull. 

But this is part of the education, cannot always be too interested. Struggling is part of the degree as well. 

24.4.2016

The ugly truth

Väsyttää.
Koulu ei kiinnosta.

Vois mennä päiväunille. Jo toisen kerran tänään. 

Kaikki muut tässä lukusalissa näyttää opiskelevan tehokkaasti. Mulla on facebook ja iltasanomat auki.

Eilen en koko päivänä edes jaksanut tulla tänne. Koko päivä meni tehdessä ei mitään. 

Tämmöstä tää on oikeesti ollut koko kevät. Mulla oli koulua kaks päivää viikossa, joten loput viisi päivää (jolloin olisi pitänyt itseopiskella), mä olen tehnyt ei mitään. 

Kun ei vaan oo jaksanut.

En oo treenannut, en oo ollut kovin paljoa kavereiden kanssa (koska ne opiskelee), enkä varsinkaan ole opiskellut.

Mähän rakastan opiskelua. Ei mulla oo koskaan ollut mitään motivaatio-ongelmia, oon tykännyt istua luennoilla ja oppia uutta. Ja siltikin en ole edes vielä aloittanut lukemaan huomenna olevaan kokeeseen, joka on muuten mun yks pääaineen tärkeimmistä kursseista ja oikeasti tosi kiinnostava aihe.

Löröperse, niinkuin intissä sanottiin vitkuttelijoista. Tai Gonapala, niinkuin mun sukunimestä väännettiin.

Oon yrittänyt treenata, oon yrittänyt kohentaa ruokavaliota, oon syönyt rautatabletteja ja oon nukkunut riittävästi. Ja siltikin joinain aamuina ei jaksa nousta sängystä ylös ennen iltapäivää. Ja sitten onkin jo päiväuniaika.

Helpottaa kuitenkin kuulla, että muillakin vaihtareilla on samanlaisia ongelmia. Ne sanoo, et se on tää helle.

Helle, joopajoo.

Nyt myönnän ekan kerran ääneen: Mulla on ikävä kotiin. Haluun mun voimat ja elämänilon takasin. (Tai jos joku väliaikainen ilmastonmuutos iskisi Singaporeen, niin sekin kelpaisi. Tai voisinkohan muuttaa kouluun asumaan tässä pariksi vikaksi viikoksi, ihan vaan ilmastoinnin takia?)


// Unexainable tiredness has taken control over me. Honestly I have spent the whole spring napping and doing nothing, waiting for the next day to come, even though I know it will be exactly the same. Tired. Extremely tired. 

I haven't started studying for my final exams, even though they are important and even interesting to me. I just haven't found the motivation. As former school-lover, this situation is really weird. I have tried to work out and eat healthier, but nothing seems to make me feel like I normally feel. Some exchange friends however keep complaining the same. They are blaming the heat. 

And I really would like to trust them. It's only the heat, nothing more.