29.2.2016

Back in Singapore

Kotona ollaan. Kämpällä odotti tuttu ja kodikas ummehtunut haju ja järkyttävä kuumuus.

En osannut oikein päättää, pitäisikö kotiinpaluuta odottaa innolla vai pelolla. Reissu oli yksi parhaista ikinä, se on selvää, mutta silti ei mulla ole tätä Singaporenkaan elämää mitään vastaan. Kun täällä Singaporessakin on kivaa. 

Kieltämättä viimeisinä päivinä alkoi olla jo pientä matkustusväsymystä ilmassa. Yöunet jäivät aika lyhyiksi milloin mistäkin syystä. Melkein jokaisena aamuna piti jo viideltä nousta katsomaan auringonnousua tai lähteäkseen lentokentälle tai lauttaan tai ihan muutenvaan ihmettelemään elämän ihmeellisyyttä. Mun matkaseura oli ihan parasta, kaikki samanlaisia seikkailijoita kuin mullakin on taipumusta olla.

Pitkän reissun jälkeen paluu arkeen tuntuu oudolta.
Singapore tuntuu kummallisen puhtaalta. Ei tarvitse ostaa vettä pullossa, ei tarvitse pelätä malariahyttysiä. Ei tarvitse kompastua kadulla oleviin raajarikkoihin kerjäläisiin. 

Sen sijaan nyt Singaporessa odottaa kaikenmoiset velvollisuudet. Tarvitsee pukeutua taas muuhunkin kuin bikineihin. Tarvitsee muistaa mennä kouluun. Tarvitsee vastata sähköposteihin.

Kaikista eniten tällä hetkellä tarvitsee opiskella huomenna olevaan kiinan kokeeseen.

Koh Phi Phi, Thaimaa

Shwegadon Pagoda, Myanmar


27.2.2016

Greetings from Myanmar

Thaikkulasta matka jatkui Myanmariin. Kaikki on edelleen oikein hyvin.

Ei myöhästytty jatkolennolta Bankokissa.

Kukaan ei kuollut ruokamyrkytykseen ja malarialääkkeiden sivuvaikutukset on edelleen hallittavissa. 

Ei olla paleltu liikaa vaikka kukaan ei tajunnut pakata lämpimiä vaattrita mukaan. (seriously, Myanmarin +25c tuntuu tosi kylmältä..!)

Ei myöskään olla kolaroitu tän maan sekopäisessä liikenteessä.

Ainoastaan yksi asia ei ole hyvin:
Ensi viikolla olevia midterm-kokeita oo paljoa tullut murehdittua. Jaiks.


22.2.2016

Greetings from Thailand

Väliaikaistiedotus Thaimaasta: elossa ollaan.

Onnellisena.

Hukkasin tosin pankkikortin jonnekin saaren syövereihin ja olen nyt ilman omaa rahaa, olen polttanut selän auringossa ja eilen matkustettiin sellaisella laivalla sellaisessa aallokossa, että onneksi äiti ollut näkemässä. Tyttöjen kanssa mentiin laivan keulaan paistattelemaan päivää ja aaltojen iskiessä naurettiin niin hulluna, että välillä roikuttiin laivan ulkopuolella käsivoimien varassa. Lisäksi tänään kävin tanskalaisen kaverin kanssa sukeltamassa ja ajauduttiin parikymmenpäisen haiparven keskelle.


Voi jumpe, mulla on niin paljon seikkailuja kerrottavana etten malta oottaa että pääsen kertomaan niistä lisää! Puhelin ja hotellin respan wifi ei riitä siihen..

18.2.2016

So ready to get vitamin sea



Arvon lukijat,
Tänään toivon ihan extrapaljon keväistä aurinkoa ja elämäniloa teille jokaiselle. Tsemppiä kaikille kaikkiin arkisiin ponnisteluihin.

Me reissataan huomenna heti aamusta pohjoiseen. Vai voiko Thaimaata ja Myanmaria kutsua pohjoisen lomakohteiksi?

Reppuun on pakattu ainoastaan aurinkorasvaa, bikinit ja kamera (ja se 100ml-kokoinen barbie-hammastahna).

Blogi ja minä jäädään lomalle. 

Heippa!

P.s voiko lentokoneeseen mennä shortsit jalassa?
P.ps otan kyllä koulukirjat mukaan, mid-term examit ovat jo ihan kulman takana.. jaiks.


(kuva googlesta lainattu)

17.2.2016

Holiday preparations & package size problems

Olen kirjoittanut to do -listaa kaikista muistettavista asioista. Ensi viikon reissun takia siellä lukee muunmuassa seuraavat:

-malarialääkitys
-JÄRKEVÄN KOKOINEN HAMMASTAHNA

Malarialääkitys alkoi tänään ja kestää seuraavat viisi viikkoa. Kerran viikossa pitää ottaa pilleri, jonka sivuoireet ovat vähintäänkin tappavia ja jonkun tuikitieteellisen artikkelin mukaan voivat olla elinikäisiä. Kiva. Ensimmäisen pillerin jälkeen olo on kuitenkin oikein normaali ja homma on siis oikein hoidossa. Done.

Hammastahnasta on tullut sen sijaan järkyttävän iso ongelma ja murehdin sitä paljon enemmän. Syynä ovat näiden singaporelaisten pakkauskoot. Keskustelua ei käydä millilitroissa, vaan oikeita yksikköjä ovat litrat ja kilogrammat. Oli kyse mistä tahansa kosmetiikasta, pakkauskoot ovat täällä mielipuolisen isoja.


Kävin kolmessa eri kaupassa etsimässä alle 100 millilitran normaalia hammastahnaa. En löytänyt. Hyllyt on sen sijaan täytetty erilaisilla extra-, säästö- ja perhepakkauksilla. Minkä mä valitsen jos mä en halua extraa, en säästää enkä ole perhe?

Lisäksi, miksen mä voi ottaa käsimatkatavaroihin 400 millilitran hammastahnaa kun koko maasta ei näytä löytyvän mitään muuta?! Ratkaisin loppujenlopuksi tämän asian ostamalla lasten 100 ml -kokoisen lasten hammastahnan. Se on tosi hieno, se on barbie-tahnaa!


Mulla ei ole ollut ainoastaan ongelmia hammastahnan kanssa: olen joutunut ostamaan kaikki hiusaineet ja pesuaineet jättisäästöextra-kokoisina. Muuta ei ollut tarjolla. Kauhean näppärää omistaa useiden kilojen kokoinen pyykinpesuaine kun asuu maassa muutaman kuukauden. Eihän tässä ilmastossa oikein edes käytetä vaatteita.

Astianpesuainetta en tosin ole vielä ostanut enkä varmaan ostakkaan. Mä käytän täällä vain yhtä lautasta ja siitäkin todella harvoin mitään rasvaista. En tarvitse siihen pesuainetta.

Kerran tosin tarvitsin, joten pesin sen pyykinpesuaineella. Hyvin rasva irtosi silläkin.. :)


16.2.2016

What if I don't want to say goodbye?

Tänään oli aika sanoa Pihlalle heipat. Nauti keväästäsi ja nähdään kesällä.

Viimeisenä iltana pohdittiin vaihtoaikaa ja ihmeteltiin sitä, kuinka nopeasti aika kuluu. Vastahan Pihlakin tuli tänne ja nyt siitäkin on kulunut jo kymmenen päivää. Muutenkin aika tuntuu koko ajan menevän jäätävää sprinttiä. Mitä jos mä en halua elää näin nopeasti? Mitä jos vedän itkupotkuraivarit koko maailmalle ja ryhdyn lakkoon aikaa vastaan? Mitä sitten tapahtuu? En kohta uskalla mennä nukkumaan kun seuraavassa silmänräpäyksessä pitää varmaan jo lähteä kotiin.

Tuntuu epäreilulta.

Mun kotiinpaluuseen on vielä monta kuukautta ja nyt jo käytän aikaa sen murehtimiseen. Vastahan mä tulin tänne. Onko väärin sanoa, ettei mulla ole kotiin vielä ikävä? Ja samalla kuitenkin on aika paljon. Mulla on ikävä jo nyt Singaporeen ja kotiin ja Otaniemeen ja mökille ja lapsuuden kesäpäiviin ja oikeastaan vähän jokapaikkaan ja silti ei minnekään. 

Lisäksi on tietysti arvostamis-homma. Osaanko mä arvostaa nykyhetkeä riittävästi? Mitä jos mun elämä on seuraavasta hetkestä alkaen ihan mälsää? Pitääkö mun silloinkin arvostaa koko maailmaa ja pelätä vieläkin kurjempaa? Miten ihmeessä tää kuvio toimii?

Toisaalta ajan kiirehtiminen on ihan siistiä. Ei pääse kyllästymään eikä mikään ole taatusti mälsää. Kulman takana odottaa aina uusi seikkailu. Mun elämän seuraavana seikkailuna olisi perjanaina odottava lomamatka Thaimaahan ja Myanmariin.

Oikeastaan ihan siistiä, että aika menee niin nopeasti. Koska mä en jaksaisi millään odottaa. 


15.2.2016

Singapore Zoo



Tänään vierailimme Singaporen eläintarhassa. Sitä on kehuttu yhdeksi maailman parhaimmaksi.

Nähtiin muunmuassa orangeja roikkumassa meidän yläpuolella:


Nähtiin myös kilpikonnakokoelma, jonka joku venäläiskaksikko oli yrittänyt salakuljettaa Singaporen lentokentän kautta. Jäbien matkalaukuista löytyi 206 nälkiintynyttä ja kuivunutta kilpikonnaa, joista eloonjääneet huostaanotettiin eläintarhaan. Jäbille 15 kuukautta vankeutta. Hienosti tehty, voivat olla
ylpeitä itsestään.


Nähtiin myös iso lauma punapeppupaviaaneja, joiden poikaset näyttivät ihan klonkuilta:


Tässä eläintarhassa kaikilla eläimillä oli päällä tosi hyvä buugie. Kaikki puuhasivat jotakin ja helle näytti haittaavan ainoastaan mua ja Pihlaa. Onnellisia eläimiä oli mukavaa katsoa. 

Propsit!

14.2.2016

Valentine's day tandem biking

Ystävänpäivä. Silmät sydäminä, näköpiirissä pelkästään vaaleanpunaista ja päässä pelkkää rakkauden huminaa?

Mulla oli vielä parempaa, mulla oli näköpiirissä maailman paras Pihla! Ja meillä oli sunnuntaille suunniteltu ihan mieletöntä ohjelmaa! Me lähdettiin tandempyöräilemään!

Kun käytiin edellisen kerran Pulau Ubinilla pyöräilemässä, huomasin, että sieltä on mahdollista vuokrata myös tandempyöriä. Se on yksi mun elämän bucket listin tärkeimmistä kohdista. Mä olen aina halunnut kokeilla!

Helsingissä tandemin kokeilu on tehty vaikeaksi, koska sellaiset fillarit luokitellaan vammaisurheiluvälineiksi. Vuokraajia on vähän ja hinta on korkea - en voi ymmärtää miten noin eeppiselle laitokselle voi olla niin vähän kysyntää. 

Ihmiset, kelatkaa hei, tandempyörä!!!

Toissakesänä nähtiin kovasti vaivaa tandempyörän etsimiseen. Soitettiin yhteen vammaisurheiluvuokraamoon, ja kun multa kysyttiin, millä tavalla partnerini on vammainen, alkoi naurattamaan niin paljon että oli pakko painaa punaista luuria. Mä en millään keksinyt siinä hetkessä, millaisen pölkkypää-diagnoosin mä meille molemmille antaisin. Miksei terveet saa pyöräillä tandemilla?

Sinä kesänä pölkkypää-diagnoosi ei lannistuttanut. Me löydettiin Otaniemen kampuksen kellarista pölyttynyt ja rikkinäinen tandem. Se oli oranssi ja tosi hieno. Laitettiin fillariin meidän yhteystiedot ja kyssäri, että voitasko lainata rahaa vastaan. No ei tullut vastausta ja se lappu (ja pyöräkin) ovat pyöräkellarissa edelleen. 

 Tänään tähtien asento oli oikea. Me vuokrattiin koko Singaporen pähein tandempyörä. Se oli vihreä ja oranssi, pehmeät mummo-satulat ja selkänojat. Niin uusi, että siinä oli kuplamuovitkin vielä ympärillä. 

Katu-uskottavuutta ei vähentänyt edes se, että fillari oli koonsa puolesta sopiva lapsille.


Fillarointi oli mahtavaa. Kierrettiin melkein koko saaren tieverkosto. Ylämäet oli aika rankkoja kun piti polkea polvet leuassa kiinni. Osattiin kuitenkin oikea tekniikka heti alusta alkaen kuin prot ja näytettiin varmasti tosi hyviltä. 

Niin hyviltä, että kaikki muut tuijottivat meitä montut ammollaan. Kaksi jättiläisblondia lasten tandemilla. Nähtiin apinoitakin ja nekin tuijottivat meitä.

_____

P.s knoppitieto: Tarvisin tietää valentine-sanalle tarkkaa määritelmää. Sanakirja.orgin mukaan se on ystävänpäiväkortti. Eli "will you be my valentine" oikeasti kysyykin, halutaanko sitä olla pahvia.



13.2.2016

The Revenant

Tiedotusasiana nyt koko maailmalle, että mä kävin eilen elokuvissa.

(Ja hauskaahan tässä siis on se, etten mä koskaan käy elokuvissa. En mä ole nähnyt starwarsseja, indianajoneseja, lotreja enkä exmenejä. Lisäksi mulla on myös ongelmia nimetä georgeclooneyt, benstillerit ja muut eturivin näyttelijät - vaikka tällaiset asiathan ovat täysin yleissivistystä. Mun leffatietämys on niin surkealla tasolla, että saan valituksia siitä, ettei mulle voi kertoa vitsejä joissa on referenssejä leffoista, kun en mä kuitenkaan ymmärrä niitä.)

No, eilenpä kuitenkin käytiin katsomassa The Revenant, jossa esiintyi Leonardo Di Caprio ja joku punatukkainen jäbä, joka näytteli myös Harry Pottereissa. Elokuva oli saanut hyvät arvostelut. Me päädyttiin katsomaan se kiinalaisilla tekstityksillä, kun se oli paras mahdollinen ajankohta.

[SPOILERALERT]

Leffa meni jotakuinkin silleen, että Leonardo joutui karhun raatelemaksi ja melkein haudattiin hengiltä, mutta se tietenkin pelastui sieltä haudasta viimeisillä hengenvedoillaan ja lähti vaeltamaan Pohjois-Amerikan metsiin. Leonardolla taisi olla vähän kylmä kun se oli pukeutunut vain karhun turkkiin ja senkin kanssa se kävi aina välillä uimassa kun intiaanit metsästivät sitä jousipyssyillä (eivät kuitenkaan koskaan osuneet).

Ei haitannut ollenkaan, ettei ihan tajuttu englannin murteesta ja kiinan tekstityksistä kaikkea. Lähes koko ääniraita oli vain Leonardon raskasta hengitystä. Rankka jäbä kun veti viimeisiä hengenvetojaan leffan aikana varmaan sata kertaa. Eikä se edes kuollut. 

Kaikista pahinta oli kuitenkin se, kun Leonardo ratsasti hevosensa kanssa rotkosta alas ja se hevonen meni täysin säpäleiksi, mutta Leonardolle ei käynyt mitään (tietenkään), vaan se jatkoi raskaasti hengittämistä, tyynesti tyhjensi hevosen sisälmykset, riisui karhun päältään pois ja meni sinne hevosen sisään nukkumaan. HEVOSEN SISÄÄN NUKKUMAAN???

[Spoileralert päättyy tähän]

Mulla on vähän asiaa elokuvien käsikirjoittajille: Jos kuvittelette, että yleisö oikeasti jaksaa katsoa melkein kolme tuntia ihmisten raskasta hengitystä ja verenvuodatusta, niin tiedoksi vaan että olette väärässä. Jos kuitenkin välttämättä tahdotte kirjoittaa ainoastaan tappamisesta, voisitteko kuitenkin muistaa realismin siten, että myös päähenkilöt voivat esimerkiksi kuolla tai edes murtaa luitansa, jos he hyppäävät kallionkielekkeeltä alas. Ja miksei kukaan osu koskaan aseella päähenkilöön, kun kaikkiin vastustajiin luodit ohjautuu kuin itsestään?

Viimeiseksi haluaisin tietää, kenen idea oli laittaa Leonardo hevosen sisään nukkumaan??

__
P.s siitä sairaudesta - se on melkeen jo ohi. Parantumiseen vaadittiin yksi lääkärireissu, valtava vuori pillereita, yksi päivä nukkuen ja toinen päivä rannalla makoillen. (Ja rannalle menin siksi, kun sain viestin "I've heard that the sand has a healing effect" - ja sillä tosiaankin oli!)

11.2.2016

Sick



Ajattelin tänään kirjoittaa siitä, kuinka mun huoneeseen on muuttanut gekko. En saa sitä kiinni, mutta joka kerta, kun laitan valot pimeään aikaan päälle, se vilahtaa jossakin. Mun uusi, ei-toivottu lemmikki.

Gekon sijasta kirjoitan kuitenkin siitä, kuinka kävin tänään tutustumassa paikalliseen terveydenhoitojärjestelmään.

Tehtyjä huomioita:

-Kannattaa ennen sairaalaan menoa katsoa sanakirjasta, mikä on ongelman nimi englanniksi. Esimerkiksi, jos huimaa, siitä kannattaa osata ilmoittaa ennen kuin pyörtyy sairaalan vastaanottoon.

-Pyörtyminen on kuitenkin kauhean kätevää. Ei tarvitse jonotella ja heti saa hoitoa. Lisäksi saa ilmaiseksi paikallista kaakaota ja keksejä.

-En ollut ennen käyttänyt tollasta naamasuojaa (en tiedä mikä ton nimi on, mutta googlen mukaan ei ole ainakaan naamasuoja, hengityssuoja eikä kasvosuoja), onneksi. Hirveä kapistus.



Joten: tämä blogi jää hetkeksi tauolle. Minä ja gekko-lemmikkini vietetään laatuaikaa yhdessä ja hajotaan siihen, miksi tämän piti tapahtua juuri nyt, kun mulle on Euroopasta asti tänne lentänyt vieras. Piti käydä patikoimassa ja veneretkillä.

Kuumetta tropiikissa. Lol.

10.2.2016

Sightseeing

Parasta on suomalainen vieras. Ja loma. 

Mitä Sporeen tulee, itse täytän vielä kaikki turistin ominaisuudet. Kuljen kaupungilla kamera kaulassa, tarvitsen metrokarttaa jokaiselle matkalle ja kassalla annan koko lompakon kassaneidille kun en tunnista itse vieläkään, minkä arvoisia kukin kolikko on.

100% turisti.

Ihan parasta kuitenkin on, kun voi jakaa näitä kokemuksia ihan oikeasti oikean turistin kanssa. Tavallisina arkipäivinä ei tule käytyä kulttuuririennoissa eikä tutustumassa paikallisiin erikoisuuksiin. Mun, feikki-turistin ja oikeasti oikean turistin erottaa siitä, että jälkimmäinen käy museoissa. 

Eilen minä ja vieraani käytiin tekemässä turistijuttuja.

Käytiin presidentin palatsissa - en edes tiennyt, että Singaporella on presidentti. Tai että kun vierailee palatsissa, niin tarvisi vissiin noudattaa jotain pukukoodia. 



Käytiin kansallismuseossa - en tiennyt oikeastaan mitään Singaporen historiasta.

Käytiin ihmettelemässä vielä kerran kiinalaista uutta vuotta - en osannut arvata, kuinka sitkeitä juhlijoita kiinalaiset ovat. Päiväkausia uuden vuoden juhlintaa, vielä kolmantenakin päivänä raketit ja koko muu helahoito?!


Käytiin katsomassa Marina Bay Sandsin valoshow - tosin se meni kyllä täysin pelleilyksi.


8.2.2016

(the) Singapore Sling disappointment

Ei voi käydä Singaporessa maistamatta Singapore Slingiä, sanotaan. Kansalliscocktail.

Drinkki, jolla on täällä melkein satavuotias historia. Pakko olla hyvää. Pakko saada hinnalla millä hyvänsä. 

No meidän (the) Sling-hypetys lähti tietysti ihan käsistä.

Valikoitiin sopivaa (the) Sling-päivää viikkoja. Pohdittiin tarkasti, mille kattoterassille lähdetään sitä maistamaan. Kattoterassin pitäisi olla hieno, pukukoodit ja kaikki. Rahat tiskiin ja rikas olo.

Eilen piti olla the päivä. Kaikki pääsivät paikalle, uuden vuoden loman viimeinen ilta, mulla täällä suomalainen vieras. Yksi meistä maalasi kynnet slingiin sopivaksi. Hyvät selfiet kattoterassilta slingin kanssa, kuvat facebookkiin ja paljon tykkäyksiä. Kaiken piti olla täydellistä.

Sling oli alunperin kehitelty Raffles-hotellissa, jossa Sling olisi kuulemma kaikkein paras. Meille $30 juoma ei kuitenkaan napannut, ei myöskään Marina Bay Sandsin $44. Oltiin löydetty halvempi kattoterassi, jossa se kustantaisi vain $15. Sinne. Heti.

Halpa kattoterassi oli kiinni uuden vuoden takia. Fail.

Jengi alkoi rakoilemaan. Ilman päämäärää me oltiin kaupungilla vain epämääräisen hajanainen joukkio, josta kaikki halusivat lähteä eri suuntiin. Ei me tahdottu enää slingiä kun meidän jalkoja väsytti ja haluttiin vain istumaan jonnekin. Seuraavassa hetkessä löydettiin itsemme paikallisesta kuppilasta, joka oli valittu lähinnä oluen hinnan mukaan. Siitä oli glamour ja kattoterassit kaukana.

Sai sieltä myös (the) Slingiä.

"One (the) Singapore Sling with two straws". Tilasin drinkin kaverin kanssa puoliksi. Maistamisen jälkeen ensimmäiset ilmeet oli kuulemma näkemisen arvoisia.

Sling oli.. pahaa. Ei se ansainnut the-arvonimeä. Ei se olisi ansainnut minkäänlaista hypetystä eikä huomiota. Hintaansa nähden todella pahaa.

Yritettiin pitää naamat näkkäreinä ja ylläpitää illuusiota siitä, että sling on hyvää. Ei onnistuttu, vaan koko muu kaveriporukka sai kyllä nopeasti tietää, ettei sling ollut sittenkään mitään ihan lempparia.

Pettymys. Onneksi ei sentään lähdetty kattoterasseille maksamaan mistään noin pahasta.


Chinese New Year's Eve 2016

Eilen oli kiinalaisen uuden vuoden aatto. Kaikkialla oli punaista.

China Town oli täynnä jengiä. Niin täynnä, ettei siellä ollut kivaa olla. 

Oltiin kuultu huhuja, että ChinaTownissa olisi paraati. Niiinpä me, ja miljoona muuta ihmistä norkoiltiin mellakka-aitojen toisella puolella lohikäärme-paraatin kuvat silmissä. Eipä ollut. Paraati järjestetään ensi viikolla. 


Korvattiin pettymys lähtemällä maistelemaan paikallisen pienpanimon tuotteita varsin vakuuttaviin maisemiin. 

6.2.2016

#BestDay #ChineseNewYear #Visitor #HalfMarathon #ILoveMyLife

Tänään on ihan paras päivä.

Ensimmäinen syy: Saan vieraan! Maailman paras ex-kämppis tulee tsekkaamaan mun uudet huudit ja on täällä monen monta päivää <3 Parasta. 

Mä oon suunnitellut meille paljon kivaa ohjelmaa, ja varmaan niistä kerkeän tännekin jossian välissä aina kirjotella. Ihan parasta, kun itselläkin on nyt muutama vapaapäivä kiinalaisen uuden vuoden takia. 

Seuraava syy: No se kiinalainen uusi vuosi!! En ole siitä tänne vielä kauheesti kirjoitellut, kun en koko juhlan konseptia itsekään oikein tajua. Koko valtakunta on muuttunut yhtäkkiä punaiseksi, koristeita on kaikkialla ja kiinalaiset ihmiset täällä kuhisevat ihmeellisen ahkerasti valmistellen uuden vuoden paardejaan. 

Mun on vaikeaa käsittää, että uutta vuotta voi juhlia helmikuussa. Eikä edes kuukauden vaihteessa, vaan täysin randomisti uuden vuoden aatto on näin seitsemäs päivä. Missä logiikka? Mun pitää opetella tätä kiinalaishommaa vielä vähän.

Illalla kuitenkin raahaan jetlagisen vieraani hinnalla millä hyvänsä China Towniin katsomaan raketteja. Oon ihan superfiiliksissä!!

Kolmas syy: Mä juoksin äsken puolimaran. Ensimmäiseni ikinä juoksumatolla. Aika oli ehkä kaikkien aikojen huonoin, mutta ei sillä oo mulle väliä kun se oli kuitenki ensimmäinen pitkä lenkki aikoihin. #PARASTA. (Yritän jatkossa vähän sensuroida näitä juoksujuttuja, kun tiedän, ettei ne mun massiivista muutaman pään lukijakuntaani kiinnosta.)

Kuitenkin nyt on kaikessa tässä endorfiinipöllyssä pakko fiilistellä kun on vaan niin tyytyväinen fiilis!!



Hikoilun jälkeen olo on onnellisin. 

#HAPPYYYYY


Life's better at the beach

Tänään ei hotsita kirjoittaa tänne blogiin. Writer's block.

Diagnoosi on selvä: Oli rantsupäivä.

Liikaa hiekkaa hiuksissa, liikaa nieltyä merivettä. Liikaa aurinkoa. Naama paloi :< Ei rantsupäivän jälkeen ajatus kulje.

Pelattiin lentopalloa. Mä haluan epätoivoisen kovasti oppia pelaamaan sitä hyvin.

Vielä en osaa. En en en. Pallo lentelee minne sattuu ja aina joutuu lähtemään sitä juosten hakemaan. Kaverit näyttää pelatessaan joltain baywatcheilta ja mä olen punainen, väsynyt ja hikoileva.

Kaverit kysyy, tarvitsenko tauon pelaamiseen, kun näytän vähän uupuneelta. No en tietenkään tarvitse. Pelataan vaan että mäkin opin pelaamaan paremmin ja näytän enemmän baywatchilta.

Ehkä joskus.



5.2.2016

Dare to try Dragonboat?

Palataan ajassa taaksepäin viime lauantaihin, jolloin kaikkialla kampuksella kaikui Dare to Dragonboat!

Dragonboatti on ollut tähän mennessä kaikista vaihtareille järjestetyistä tapahtumista kaikkein eniten odotetuin. Lippua varten piti tehdä urhauksia, koska niitä ei riittänyt kaikille (esim. mulle, mutta sainkin onneksi ostettua lipun second handina).

Dragonboat on kahdenkymmenen melojan suuruinen kirkkoveneen näköinen valtamerialus. Todella kiikkerä. Vuosituhannen idea oli siis laittaa sellainen täyteen ei-koskaan-meloneita vaihto-oppilaita ja katsoa, kun he keksivät alkaa pelaamaan vesisotaa. Onneksi yksikään laivoista ei kaatunut.

Vesisota oli kivaa, mutta huumori loppui heti kun tajusi unohtaneensa ottaa kuivat vaihtovaatteet mukaan.

Onneksi mun laiva kuitenkin tuli melontakilpailussa toiseksi. Hopea todellakin lämmitti mieltä kotimatkalla, kun sai hytistä tunnin ilmastoidussa metrossa kotiin läpimärissä vaatteissa.

Tsekatkaa video:

http://youtu.be/bRln_xypidI


4.2.2016

Fire drill

Asuntolan hissiin ilmestyi ilmoitus, että pitäs vissiin pitää pelastusharjotus.

Mä otin harjoituksen todella vakavasti.

Pidin työpäivän kämpällä. Ylläpidin jatkuvaa lähtövalmiutta, toinen jalka ulko-oven välissä. Jatkuva pälyily pihalle, että näkyykö savua. Ei näkynyt.

Illalla oli joogatunti. Pelkäsin, etten pääsisi osallistumaan jos olisin juuri silloin evakuoitumassa viidakkoon. Nostin oman lähtövalmiuteni korkeimmalle levelille. Tavarat pakattuna joogaa varten.

Varttia ennen lähtöä olin ihan satavarma, että harjoitus alkaa. Mä näin huligaanin, siis miehen viidakossa mun ikkunan alla savukoneen kanssa. Savua oli ihan oikeasti ilmassa. Mulla on siitä todistusmateriaaliakin:



Oli vain ajan kysymys, milloin palohälytin menisi päälle. Mä halusin ehtiä ulos ennen sitä, ettei tarvisi evakuoitua portaita pitkin. Kuudes kerros, nähkääs. 

Ei tullut hälytystä. Se huligaani oli epäonnistunut.

Joogan (jossa oli vaikeeta keskittyä kun piti olla lähtövalmiudessa) jälkeen mentiin asuntolan kanttiiniin syömään.

Palohälytys tuli. Harjoitus ei koskenut kanttiinirakennusta, mutta meillä oli näköyhteys evakuoitumisreitille. Oltiin siis harjoituksen sivustaseuraajia. Kukaan ei pelastautunut!



Illalla mun solun whatsapp-ryhmään oli tullut viestiä siitä, että koittakaahan jaksaa lähteä ulkoilemaan.


Kaiken mun intoilun ja lähtövalmiuden jälkeen tämmönen käytös oli kyllä todella laimeeta. Petyin.

3.2.2016

First month in Singapore



Eilen tuli kuukausi kuluneeksi siitä, kun laskeuduttiin Singaporeen.

Vois lisätä ansioluetteloon: pystyn saunomaan kuukauden putkeen ilman vilvoittelutaukoja.

En mä edes muista enää, miltä kylmä tuntuu.

____

Ajattelin kirjoittaa tässä tekstissä koti-ikävästä. Mulla on pieni aavistus siitä, mitä se tarkoittaa.

Koti-ikävä tarkoittaa tarvetta päästä kotiin perheen ja kavereiden luokse. Tarvetta päästä takaisin omalle mukavuusalueelle siten, ettei ole jatkuvasti eksyksissä. Tarvetta tuntea suomalainen ilmasto ja luonto. Tarvetta saada puhua välillä suomea, sitä, että tulee ymmärretyksi. Tarvetta saada syödä jotain muuta kuin riisiä ja nuudeleita.

Sitä koti-ikävä varmaankin tarkoittaa. Onneksi omat oireeni ovat todella lieviä.

(Kuva ei liity mitenkään mihinkään, halusin lisätä tähän vaan jonkun kuvan randomilla niin ajattelin, että haluatte nähdä mun possen. Tai täällä sanotaan "my crew". Varsin eurooppalaisia jokaiikka. Nää on varsinaisia sisko- ja velikultia, näiden kanssa mä tykkään hengata. 

P.s Eilisen juoksuhuuman jälkimainingeissa ilmoittauduin Green Corridor runille (10K), joka järjestetään maaliskuussa täällä Singaporessa ja syyskuiselle Espoon rantamaratonille (täysmatka). Ihanaa, että on taas jotain konkreettisia tavotteita. 

1.2.2016

Jogging

Kävin juoksemassa hölkkäämässä.

Edellinen lenkki oli syyskuun 19. Se oli mun elämäni paras päivä. Mun eka maraton.

Edellisen lenkin jälkeen juoksu ei enää ollut mukavaa. En ikinä halua juosta silloin, kun se tuntuu pakkopullalta. Lähden lenkille, koska mun kroppa pyytää sitä. Urheilemisen pitää olla kivaa.

Juoksutauko venyi kovin pitkäksi. Oli siis jo aikakin alkaa vähän jumpata.

Tänään houkuttelin itseni matolle. Lupasin itselleni, että juoksen niin hitaasti ja niin lyhyen ajan, kuin tuntuu hyvältä. 10 minuuttia, ajattelin. Hitaasti.

Lopulta päädyin juoksemaan niin pitkään, että kuntosalin muori tuli sulkemaan kuntosalin lounaansa ajaksi. Vauhti oli pikkuhiljaa noussut. Väsytti, mutten olisi tahtonut lopettaa. Kunto on huonontunut muutamassa kuukaudessa paljon.

Tärkeintä oli kuitenkin, että muistin taas, miksi mä rakastan juoksua. Ilman sitä mun elämästä puuttuu palanen.

Things that shouldn't be done when you have a Dream Job

Yksi on varmaa: Mä olen maailman parhaimmassa työpaikassa, tekemässä maailman parhaita työtehtäviä. Tiedän olevani onnekas ja olenkin työpaikastani äärimmäisen kiitollinen.

Yritän aina panostaa töihini ihan satakybät lasissa. Silti tulee tehtyä jatkuvasti isompia ja pienenpiä mokia.

Soittelin tänään työpaikan HelpDeskiin eräästä tietoteknisestä ongelmasta, ja he ottivat koneeni haltuun ratkaistaakseen sen. Haltuun ottaminen tarkoittaa sitä, että itse istun koneen edessä toimettomana ja katson, kuinka ongelmien ammattilaiset tekevät koneelle ihmeellisiä asioita etänä.

Ensi kerralla, kun luovutan koneeni muiden ihmisten haltuun, teen ensimmäiseksi seuraavat asiat:

1. Suljen kaikki nolot ja töihin liittymättömät internetsivut. Näitä ovat esimerkisi Facebook (jonka uusin ilmoitus on tietenkin mahdollisimman nolo) ja Iltasanomat (josta on tietenkin auki nolo uutinen, joka todellakin olisi pitänyt jättää klikkaamatta).

2. Poista kaikki ylimääräiset ohjelmat tietokoneelta. Mulla on täällä mukana ainoastaan työpaikan tietokone, joten olen joutunut asentamaan siihen kaikenlaisia lisäohjelmia, jotta voin tehdä tällä myös koulutöitä. Ensi kerralla muistan poistaa tai vähintäänkin piilottaa ne näkyvistä. Kun ei työkoneelle oikeasti saisi asentaa mitään turhaa.

3. Ensi kerralla muistan poistaa tietokoneesta myöskin levyasemassa olevan CD-levyn. Pretty Little Liars. Olen pahasti koulussa siihen sarjaan. Mutta seriously, onko mitään nolompaa vaihtoehtoa enää olemassa esitettäväksi työkoneella? 

4. Syy, miksi alunperin otin yhteyttä helpdeskiin, oli koneeni toimimaton videokuva. En ollut ollenkaan valmistautunut siihen, että he voisivat oikeasti saada sen korjattua. Videopuhelun soittaminen omalta kämpältä on kuin tupatarkastus. Pitäisi olla siistiä.

Ja olihan täällä siistiä, kun pidin eilen siivouspäivän. Olisi ehkä kuitenkin voinut laittaa alusvaatteet johonkin muualle kuivumaan kuin oman pään taakse niin, että HelpDeskin kaverit pääsivät niitä ihailemaan.