29.4.2016

Marina Bay Sands Infinite Pool // WAPPU 2016




Marina Bay Sands on viitisen vuotta sitten avattu viiden tähden hotelli- ja viihdekeskus, kasino, ja ihan varmasti yksi maailman tunnetuimmista rakennuksista. Rakennelma koostuu kolmesta 57-kerroksisesta tornista ja niiden päällä olevasta "laivasta". MBS sijaitsee ihan Singaporen ytimessä, ja siitä onkin hetkessä tullut yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä. Laivahotelli. 

Hotellista varmasti kaikkein kuuluisin osuus on sen infinity-pool, eli siellä laivan kannella oleva uima-allas, joka näyttää ikään kuin loppuvan tyhjään. Altaasta liikkuu paljon huhuja, koska hotellin ökyhinnat rajoittavat aika paljon vierailijoita. Hotellin halvin huone maksaa reilun 500 dollaria (yli 300 euroa), joka on vaihto-opiskelijalle yhtä suuri raha kuin viikon ylellinen ulkomaanmatka. Aika kallis perjantaikroolailu. 

Me oltiin palloteltu ajatusta varata hotellihuone porukalla ja mennä altaaseen pulikoimaan vuorotellen. Vuosituhannen paras idea. Lopulta kasassa oli 17 henkeä. Laadittiin exceliin minuuttiaikateulut ja mentiin kahden hengen jengeillä ylös kukin kolmeksi vartiksi. Muut tyypit nauttivat olostaan hotellihuoneessa sillä välin.

Allas-alueelle piti kirjautua sisään ovikorteilla, joten muiden huoneissa olijoiden piti sniikata huoneeseen sisään seuraavasti: Ylös hotelliin muiden hotellin asukkaiden vanavedessä, hissillä samaan kerrokseen heidän kanssaan, loppumatka paloportaita pitkin, jos ei arvalla päässyt suoraan oikeaan kerrokseen. Oli siinä vähäsen rikollinen olo viihden tähden hotellin paloportaita kivutessa.


Hotellihuone itsessään oli toki hulppea, muttei kuitenkaan omasta mielestäni sen hinnan arvoinen. Maisemat oli toki oikein kivoja. Huoneen parvekkeen näköala oli "Singaporen huonommalle puolelle", eli sieltä näki nuo Singaporen toiseksi tärkeimmän nähtävyyden, Superpuut. Ylellisyyden tunnelmaa saattoi toki vähentää sekin, että illan hämärtyessä jouduttiin olemaan huoneessa puhelimien valojen varassa, koska hotellihuoneiden sähköthän ei toimi ilman niitä avainkortteja. 

Lisäksi illan ruokapuoli koostui McDonald'sin herkuista, koska huonepalvelun halvimmissakin ruuissa oli kolme nollaa perässä. Siispä yksi meistä juoksi niitä viiden tähden hotellin paloportaita mukanaan neljä paperikassillista hampurilaisia. 








Allasalue oli ihan mieletön. 

Allas on melkein sen koko laivan levyinen ja todellakin näyttää loppuvan kuin seinään. Vesi ja ilma oli illalla mukavan lämpöistä ja siellä reunalla oli mukavaa ihmetellä Singaporen keskustaa. 
Käytännössä kuitenkin koko meidän kolmevarttinen meni pelkästään valokuvailuksi. Me, ja kaikki muutkin, uskaltautuivat ottamaan kamerat mukaan sinne veteen vähän riskillä. Ei siellä ollut lapsia pärskimässä, siellä oli Singaporen ökyrikkaat nauttimassa. 

Itsekin oli pakko ottaa kuva jos toinenkin, koska eihän ton paikan hienoutta kukaan muuten uskoisi!

Tenttiviikon loppumisen ja pienimuotoisten jäähyväisten lisäksi juhlakansan suomalaisten osasto juhli Wappua. Muut kansallisuudet ihmetteli lakkia ja meidän intohimoa skumppaa kohtaan, joten kuunneltiin radiosta Wappu-kanavaa ja opetettiin niille teekkarilauluja.

Ei ne ehkä ihan koko Wapun konseptia ymmärtäneet, mutta kaikilla oli kuitenkin mukava. Vähän erilainen edellisiin vuosiin verrattuna - lasi skumppaa, melkein kolme olutta ja ajoissa nukkumaan. Selvästi hyvä päivä!

// Marina Bay Sands is an iconic ship-building in the middle center of Singapore. The building consists of three towers with a giant ship-formed top. MBS is a five-star hotel and casino, but it is mostly famous of it's infinity pool on the top.

Me and my friends were desperately wanting to go there, but the 500sgd (350 eur) price was definitely too much. Luckily someone got the idea of booking the room together and making time slots so that everyone would have equal time to spend enjoying the pool. So with seventeen people and 45-minute time slots we made it.

While two persons at the time spent time on the pool area, the others partied in the room. The view from our balcony (the cheapest view) was spectacular and we enjoyed the Supertree light show at least twice that evening.

Getting to the room without key cards was fun: You had to go to the elevator along with someone randoms to get access to the right floor, then leave the elevator with them and if you ended into a wrong floor, then climb to the desired floor using emergency exit.

Another problem also occurred: Without key cards, we didn't have electricity in our room, meaning that when the night came, also dark came to our room and we had only our phones lights to light the room.

The pool area was definitely worth all the struggling. It was spectacular. The view itself was nice too, but enjoying it from that pool was even better. We took soooo many selfies and the time up there went past too quickly.

We were celebrating our last final exams and farewell too, but also now it is Wappu-time in Finland. That is the reason I was using that white and black sailor hat in the uppest picture. Wappu means a lot to especially students in Finland and that is definitely the highlight of the whole school year. So much culture behind that hat, cannot start to explain it here.

Anyways, it was super nice to spend Wappu 2016 in Marina Bay Sands with so many friends!

Singaporean food

Singaporessa ruoka on kaiken muun ohella kallista, sanotaan.

Se ei oikeastaan pidä paikkaansa, ainakaan täällä kampuksella. Aterian saa noin 3,5 dollarilla (reilu 2 euroa) aamusta iltaan, eli periaatteessa täällä opiskelijan ei tarvitsisi koskaan laittaa täällä itse ruokaa.

Ongelma on kuitenkin ton ruuan laatu. On riisiä nuudelilla ja sitten toisina päivinä nuudelia riisillä. Ruokavaliossa ei mikään ole tuoretta ja tosiaan noiden hiilihydraattien osuus ateriasta on ihan massiivinen. On sitä riisiä ja nuudelia niin pirusti. Kasvikset on pannassa ja on lihanpalat on niitä semmosia, jotka kotopuolessa laitetaan kissoille.

Mä lähdin tänne reissuun vähän sillä asenteella, että laitan entiset ruokatottumukset hetkeksi unholaan ja nyt syödään niinkuin paikallisetkin syö. Sinnittelin mielestäni aika pitkälle, mutta nyt kieltämättä ikävä tuoretta salaattia kohtaan on kova.

Tuoreet hedelmät on toki kivoja. Ruokaloista saa ihania smoothieita ja hedelmämehuja, ja niitä tulee lipiteltyä aika paljon. Kaupasta ostettuna hedelmät on kuitenkin melkeinpä tyyriitä kuin suomessa, joten ei pelkästään niilläkään oikein raaski elää.

Ruoka syödään syömäpuikoilla tai haarukalla ja lusikalla. Veistä en ole nähnyt aikoihin.


// Singaporean food looks like this. Food in our campus is not expensive, even though the general assumption is different. The main reason for that is the quality: a meal consists mostly of rice and noodles and a little amount of meat. No fresh salad exists. The canteens are open all day, basically there is no need to cook own food ever. I had tried to survive the whole spring by eating only local food. The amount of rice and noodles however surprised me, and I had to give up.
One great benefit however exists, fresh fruit and fruit juices! They are sooo delicious and I like to buy them almost daily.


28.4.2016

Hiking to Mama Sung's home @ Sapa, Vietnam

"Read this!

Hello, maybe you just got of the bus, you're tired and grumpy, but I was there too and I still decided to listen to Mama Sung and that was the best decision ever! TRUST HER and her friends! Everything was incredibly amazing and Mama Sung is an angel! -- Go for it! -TOM :) "
Me oltiin juuri tuon ylläolevan teksin mukaisessa tilanteessa. Oltiin matkustettu kahdeksan tuntia yöjunalla, siihen päälle tunti pomppuista tietä vuoristossa. Mua ja mun matkaseuralaista väsytti, eikä me haluttu kenenkään pikkumummelin ryöstää meiltä meidän ainoaa päivää Sapassa. Se piti käyttää parhaalla mahdollisella tavalla.

Mutta Mama Sung halusi meidät. Hän jahtasi juosten sitä bussia, jossa me istuttiin, ja kun vihdoin oltiin perillä, annettiin sille hetki aikaa perustella, miksi meidän muka pitäisi lähteä sen mukaan. Se kaivoi käsilaukusta pikkuruisen muistivihkon, jossa oli eri kielillä kirjoitettu tekstejä siitä, miksi meidän pitäisi lähteä tuolle koko päivän (siis meidän ainokaisen päivän) vaellukselle hänen kanssaan.

Olkoon menneeksi. Mulla oli suunnitelmia lähteä gondolihissillä Indo-Kiinan korkeimmalle huipulle ja blaablaa ottaa nättejä kuvia, ja taisin Colinillekin sanoa, että lupaisin sitten mököttää koko loppuloman jos tuo mummeli huijasi meitä.

Päivän ohjelma olisi seuraavanlainen: Me kävelisimme Mama Sungin omaan kotikylään, jonne olisi noin 15 kilometrin matka, söisimme siellä ruuan ja päivän päätteeksi kylältä joku ajaisi meidät skootterilla takaisin siten, että ehtisimme hyvissä ajoin junaan.

Ja mehän käveltiin. 

Oli niin jyrkkiä ylämäkiä, että multa loppui kunto kesken. Oli polkua ja kivikkoa, ja välillä otettiin oikopolku riisipellon portaalla. Ei siellä ollut teitä. Lämpötila oli Singaporen aurinkoon miellyttävä, mutta vettä kului paljon. Mama Sungista ei huomannut yhtään väsymisen merkkiä. Hän oli jokaisen kukkulan päällä ensimmäisenä ja kulutti odotusaikansa tekemällä meille heinästä lahjoja koristeiksi tai keräämällä kotiinsa erilaisia lääkerohtoja.

Suurimman osan ajasta hän kuitenkin köpötti meidän kanssa ja kertoi heidän kulttuuristaan ja elämästään vuoristossa.




Mama Sung ei ollut vietnamilainen. Hän kuului Hmongeihin, joka on Aasiassa, pääosin Kiinassa oleva etninen ryhmä, joita on maailmalla vielä muutamia miljoonia jäljellä. Hmongit puhuvat hmongin kieltä, ovat kristittyjä. Kyläläisten mielestä on tärkeää, että lapset käyvät koulussa. Hmongit ovat perinteisesti eläneet vuoristossa viljelemällä riisiä noilla kauniilla porrastetuilla riisipelloilla, mutta nykyaikana toiseksi vaihtoehdoksi on noussut turismi. We wear beautiful clothes and turists take lot of photo, Mama Sung sanoi, ja viittoi omia (tuskaisen kuumilta näyttäviä) vaatteitaan.




Jossain vaiheessa retkikuntaan liittyi vielä kaksi muutakin kyläläistä ja heidän joukossaan israelilainen turisti. Israelilaisella oli rinkka selässään: hän oli jäämässä yöksi. Hänellä ja emännällään oli ohjelmassa laittaa illalla yhdessä ruokaa ja käydä tutustumassa kyläläisiin.








Kylän muut naiset olivat todella kiinnostuneita meidän perheistä ja koulutuksesta. Heitä kiinnosti myös, miten me olimme päätyneet Sapaan ja mistä me olimme kotoisin. Toistin Suomen maan heille ainakin viidesti, kunnes Mama Sungilla valaistui hehkulamppu pään päällä. Hän nosti etusormensa pystyyn ja kaivoi laukustaan sen saman muistivihkonsa ja sieltä aukeaman, jossa kreikan kieltä.

Israelilainen osasi lukea sitä. Hän käveli hetken meidän perässä ja hihitteli itselleen. Siellä puhuttiin kuulemma ilojuomasta ja ilotupakasta.

Meillekin tarjottiin niitä, kun oltiin päästy Mama Sungin kotiin.

Perille päästyä Mama Sung istutti meidät muovijakkaroihin ihailemaan hänen pihansa maisemaa. Hänen piti lähteä kylille hoitamaan vielä jotain asioita. Colin nukahti siihen muovijakkaraan heti, joten mä viihdytin itseäni vilkuttelemaalla naapurin pikkulapsille ja jahtaamalla Mama Sungin kanoja.

Kun Mama Sung tuli takaisin, hänellä oli ruoka-ainesten joukossa .. ilotupakkaa.. :D Colin heräsi ihan samointein ja otti miljoona selfietä ton kasvin kanssa, kuulemma Kanadassa tulisi kaikki superkateellisiksi. Me jätettiin se risu toki sinne, Singaporessa huumeiden maahantuonnista saa automaattisesti kuolemantuomion ja sitä paitsi Mama Sung tarvitsi sitä meitä enemmän; hän tekisi kannabiksesta vaatteita.

Meillä oli siellä talolla aika turha olo. Mama Sung keitteli meille toisella kädellä ruokaa ja toisella syötti pihassa olevia possuja, kanoja ja ankkoja (jotka ovat ensin hänen lemmikkinsä ja myöhemmin ruokaa) ja samalla viihdytti meitä.




Hän jutteli säästä, kuinka vuoristossa voi tulla talvella kylmä, luntakin joinakin talvina. Mä katselin talon seiniä raksalaisen asenteella ja kurkin sen lautojen välistä ulos. Niin hyvät eristeet. Talossa oli yksi sähköpistoke, jolla pystyi lataamaan puhelinta, ja kun kysyin Mamalta, kaipasiko hän sinne mitään muuta, hän pudisti päätään. Hänellä oli aviomies ja poika samassa talossa asumassa, ja se oli kaikki, mitä tarvitsi. Hän oli kerran käynyt Vietnamin pääkaupungissa, Hanoissa (8h junamatkan takana), mutta se oli kuulemma kamala kokemus. Too much people. 

Ilta kruunattiin vielä juhla-aterialla, joka oli riisiä kananmunalla ja kurkkusiipaleita. Päästiin vielä maistamaan sitä ilojuomaakin, riisiviinaa. Meille sekään ei maistunut, mutta kun Mama Sung kertoi niistä turisteista, jotka aina uudelleen tulivat talolle vierailulle, oli helppoa ymmärtää, miksi. Että riisiviina ei kuulemma loppuisi. Hänen miehensä osasi tehdä sitä lisää tarvittaessa. 


Ilman riisiviinaakin kokemus oli ollut silmiäavaava. Kun oma älypuhelin siellä talolla värähti akun loppumista, laitoin sen kokonaan kiinni. Vaikka mulla olisi ollutkin dataa käytettävissä, en olisi silloin halunnut olla yhteydessä yhtään kenenkään. Piti nauttia jokaisesta hetkestä siellä pikkuruisessa kylässä ja nauttia maisemista.

Koska noi on niitä hetkiä, joita ei voi sanoin selittää. Ne tarvitsee itse kokea.

(Ja jos joku lukijoista haluaa, mulla on tallessa Mama Sungin puhelinnumero ;)

..Ja siitä alkutekstissä olevasta muistivihkosta: Mama Sung ei osannut lukea. Hän oli oppinut englannin muilta turisteilta, mutta hän ei tiennyt, mitä siinä muistivihkossa sanottiin. Ei hänen tarvinnut, hän sanoi, koska aina, kun hän näytti sitä vihkoa, hän sai itselleen matkaseuraa. 

// The text above was copied from a notebook that belongs to Mama Sung, a gorgerous lady that I and Colin met in Sapa, a mountainous village in Northern Vietnam. At that point we were tired after getting a bad sleep in an overnight train and spending another bumpy hour in a bus. But there we were, in Sapa, a picture beautiful place that we had only one day time to explore.

Mama Sung wanted us to join her. She was going to spend her day walking a 15 kilometers trip to her home village, and she asked us to come with us. We would spend that day walking , visiting her home village and eating local food at her house. As we had only one day to spend there, and there was lots to see, we were a little skeptic. Luckily she had her ways to convince us; after she pulled that little notebook from her purse and showing small notes written in different languages, we changed our minds and decided to follow that tiny woman to her home.

The walk itself was tough. Weather was warm and the hills were steep. I seemed to have the worst condition. Mama Sung wasn't even breathing heavily, she climbed those hills without any problems and then spent minutes of waiting in the top collecting medical plants and enjoying the view. But she wasn't bothered. She understood that that kind of walking wasn't something that we do every day. The path was in really bad condition at some places. Also my picture taking took some time ;).

Mama Sung spoke surprisingly good English. She had learned it from tourists. She told us stories from their culture and what it is like to live in a mountain village. She wasn't Vietnamese: she was part of Hmong ethnic group. They are mostly catholic and there is a few millions of them, mostly located in China's mountainous areas.

At some point two other local women and their Israeli friend joined us. That Israeli person was carrying a backpack: he was going to spend an overnight at the village. Along with growing rice, tourism is increasingly important business for Hmongs.

Mama Sung's home was adorable, but not luxurious, though. It had almost see-through walls and only one power socket, but she still said she had everything needed there. Small family, including husband, son and numerous animals walking in the yard, so it was easy to believe. She had visited the capital of Vietnam once, but didn't like that experience. Too much people. 

We celebrated our day by eating Mama Sung's self made meal: cucumbers, rice and eggs, along with some rice wine. We didn't like that alcoholic drink too much, but that situation itself was super nice. Knowing that we were kilometers away from any development (there wasn't even proper roads going to that village), in a local Hmong's house was exciting. After seeing so much, hearing so many stories and being allowed to introduce us to that Hmong culture, we were nothing but thankful.

That is one of those memories you cannot explain by writing or telling stories. You just have to experience by yourself. And in case somebody is interested, I have Mama Sung's telephone number! :)

27.4.2016

Singapore, leikkisiks sä taas mun kaa?

Tentti ohi ja valtakunnassa taas kaikki semiOK+. Voitte tulla pois piiloista, mun kiihkoiluvaihe on laantunut. 







Aloin pohtimaan, että mitä tapahtuis, jos meillä olis kaikki aina tasaisen hyvin. Jos olis pelkkää hattaraa ja nousuhumalaa. 

Se olis ihan kamalaa. 

Miten muutenkaan niitä hyviä hetkiä osaa arvostaa, kuin vertaamalla huononpiin hetkiin? Eihän semmosta absoluuttista onnellisuus-asteikkoa ole. 

Juju on saletisti siinä, että joskus tarttee tunkea mindfulness hanuriin ja mielenosoituksellisesti skipata tenttiin luku [se on tälle opiskelijalle pahin mahdollinen rikos], koska v*tuttaa niin ankarasti. On ihan OK hajota jokaikiseen vastaantulijaan ja siihen, ettei kämppiksien pissa ikinä osu suoraan pönttöön ja eilen oli ruokalasta banaanismoothiet loppu ja sitäpaitsi eilisen tentin valvojalla oli niin ruma paita, että multa meni feng shuit ihan pilalle, eli mun huono arvosana on ihan varppina sen syytä.

Kyllä se kiihko aina aikanaan loppuu.

Joten, kuules Singapore. Tätä kirjoittaessa mä en jaksa olla enää pahalla tuulella, ja on tullut anteeksipyynnön aika. Aikuisten oikeesti mä tykkään asua täällä. Siitäkin huolimatta, että välillä kaiken sen hajoilun keskellä klikkailen lentoliput pohjoisnavalle ja mietin, että mikähän aivopieru oli hakea päiväntasaajalle vaihtoon. 

Ollaanko taas kavereita? 

// After days of struggling and complaining about school and living in Singapore, I've been thinking about happiness in general and how it is affected by location. It seems that the amount of happiness is constant and even now as I live in paradise, life hasn't always been just flowers and unicorns. Good and bad days in a row, and that is the way it should be. 

25.4.2016

No miten meni omasta mielestä?

..No eihän se ihan nappiin mennyt.


Tätä tekstiä kirjoittaessa istun vielä lukusalissa, ja lähden tästä seuraavaksi lounaan kautta tenttiin.

Edellinen vuorokausi on kulunut lähinnä kirjojen päällä löhötessä ja ensi kesää suunnitellessa.

Tämmöstä tää välillä on. Välillä vähän kuuluukin hajottaa, ettei vahingossakaan tuu tutkinto liian helpolla.

// I'm still struggling with school and final exams. As writing this text, the next thing to do is to walk to the exam hall and try to do my best, even though the past 24 hours I've spent avoiding school work and planning next summer and doing everything else not that usefull. 

But this is part of the education, cannot always be too interested. Struggling is part of the degree as well. 

24.4.2016

The ugly truth

Väsyttää.
Koulu ei kiinnosta.

Vois mennä päiväunille. Jo toisen kerran tänään. 

Kaikki muut tässä lukusalissa näyttää opiskelevan tehokkaasti. Mulla on facebook ja iltasanomat auki.

Eilen en koko päivänä edes jaksanut tulla tänne. Koko päivä meni tehdessä ei mitään. 

Tämmöstä tää on oikeesti ollut koko kevät. Mulla oli koulua kaks päivää viikossa, joten loput viisi päivää (jolloin olisi pitänyt itseopiskella), mä olen tehnyt ei mitään. 

Kun ei vaan oo jaksanut.

En oo treenannut, en oo ollut kovin paljoa kavereiden kanssa (koska ne opiskelee), enkä varsinkaan ole opiskellut.

Mähän rakastan opiskelua. Ei mulla oo koskaan ollut mitään motivaatio-ongelmia, oon tykännyt istua luennoilla ja oppia uutta. Ja siltikin en ole edes vielä aloittanut lukemaan huomenna olevaan kokeeseen, joka on muuten mun yks pääaineen tärkeimmistä kursseista ja oikeasti tosi kiinnostava aihe.

Löröperse, niinkuin intissä sanottiin vitkuttelijoista. Tai Gonapala, niinkuin mun sukunimestä väännettiin.

Oon yrittänyt treenata, oon yrittänyt kohentaa ruokavaliota, oon syönyt rautatabletteja ja oon nukkunut riittävästi. Ja siltikin joinain aamuina ei jaksa nousta sängystä ylös ennen iltapäivää. Ja sitten onkin jo päiväuniaika.

Helpottaa kuitenkin kuulla, että muillakin vaihtareilla on samanlaisia ongelmia. Ne sanoo, et se on tää helle.

Helle, joopajoo.

Nyt myönnän ekan kerran ääneen: Mulla on ikävä kotiin. Haluun mun voimat ja elämänilon takasin. (Tai jos joku väliaikainen ilmastonmuutos iskisi Singaporeen, niin sekin kelpaisi. Tai voisinkohan muuttaa kouluun asumaan tässä pariksi vikaksi viikoksi, ihan vaan ilmastoinnin takia?)


// Unexainable tiredness has taken control over me. Honestly I have spent the whole spring napping and doing nothing, waiting for the next day to come, even though I know it will be exactly the same. Tired. Extremely tired. 

I haven't started studying for my final exams, even though they are important and even interesting to me. I just haven't found the motivation. As former school-lover, this situation is really weird. I have tried to work out and eat healthier, but nothing seems to make me feel like I normally feel. Some exchange friends however keep complaining the same. They are blaming the heat. 

And I really would like to trust them. It's only the heat, nothing more. 

23.4.2016

Planning summer holiday

Sain äskettäin kuulla, että mulla on ihan valtavan pitkä kesäloma heinäkuussa.

Voisikohan tämä onnistua..? 
(Eikös toi muutenkin ole alamäkeen rullailua heti Kainuun vaarojen jälkeen..?)

// I'll have a long summer holiday and was thinking, could or would I do a cycling trip like this..?

Teachers' field trip to Halong Bay, Vietman



Vietnamin reissun eka kohokohta oli Halong bay. Risteily, joka paljastuikin opettajien luokkaretkeksi. 

Lohikäärmeiden koti, sanotaan. Kun Vietnamia aikanaan yritettiin valloittaa, lohikäärmeet puolustivat vietnamilaisia syöksemällä jalokiviä ja jadea mereen vihollisten karikoksi. Ajan saatossa merenpinta nousi ja nyt nähtävissä on ainoastaan mielettömän kauniita kivirykelmiä.

Oli miten oli, nuo 1600 pylväsmäistä ja jyrkkää saarta koristavat nyt Vietnamin itäpuolista saarta niin kauniisti, että alue on valittu yhdeksi maailman seitsämäksi luonnonihmeeksi ja UNESCOn maailmanperintökohteeksi.


Halong bay sijaitsee pääkaupunki Hanoista muutaman tunnin ajomatkan päässä, joten me päätettiin käyttää reissuun parikin päivää. Näin kauniissa kohteessa ei haluttu kiirehtiä. Me maksettiin Hanoissa valmis kahden päivän risteily, johon kuului kaikki kuljetukset, majoitus, ruoka ja koko helahoito. Vaikka omatoimimatkustaminenkin on mahdollista, tämä oli ehdottomasti oikea päätös, koska halvempaan kokonaishintaan päästäkseen olisi pitänyt tinkiä jokaisessa vaiheessa, ja mä olen siinä ihan äärettömän tehoton.


Ja olihan se kieltämättä mukavaa olla kaksi päivää täyshoitolassa. Kun ruoka tuotiin eteen säännöllisin väliajoin ja aurinkotuolilla löhöillessä tullaan kysymään, että maistuisiko vielä toinenkin banaanismoothie, on pakko olla aika tyytyväinen. 

Kaikki meni juurikin niin nappiin kuin voikin mennä. Ainoastaan keli oli aika suttuisen harmaa, mutta sellaista se kuulemma tuolla on aina tähän aikaan vuodesta.


Se ei meidän menoa haitannut.

Matkalle osui ihan huippujengi. Meidän kohdalla pakettimatka tarkoitti oikeasti sitä, että me matkustajat paketoiduttiin yhdeksi perheeksi.

Oli philippiiniläinen suku, oli ranskalainen kaksikko, oli saksalainen proffa ja oli erinomaisen herttaisia australialaisia. (Ja nää kaikki oli sattumalta eri alojen opettajia, siitä otsikko!) Niin mahtavaa jengiä, että kun illalla oltiin laulettu yhdessä Vietnamilaiset karaoket ja tanssittu yhden 60-vuotisjuhlien kunniaksi, iloittu itse onkimalla saaduista kalmareista (squid) ja hypätty käsikädessä ihan liian korkealta laivan yläkannelta, oli pakko vaihtaa sähköpostiosoitteet.




Risteilyllä oli tosi mukavasti ohjelmaa. Satamassa oltiin aluksi vähän skeptisiä alueen turistirysämäisyydestä, mutta kun päästiin liikkeelle, muut ympärillä olevat laivat katosivat ja ihan rauhassa saatiin seilata. Halong Bay on pinta-alaltaan valtava alue.

Oikeastaan ainoa paikka, jossa muita laivoja oli ympärillä enemmänkin, oli alueen suurin saari, jossa olevaa luolaa käytiin pälyilemässä. Sen saaren edustalla me käytiin myös melomassa ja uimassa myöhemmin, mutta missään vaiheessa muut turistilaivat eivät häirinneet.

Omasta mielestä hauskinta oli kuitenkin toisen päivän taichi-tunti ennen aamupalaa. Aamun hämärinä tunteina laivaan oli rantautunut soutuveneellä taichi-guru. 

Taichi tarkoittaa perinteistä kiinalaista taistelulajia, jossa liikkeet tehdään rauhalliseen tahtiin. Vähän sellasta joogan ja nyrkkeilyn sekoitusta. Se oli tosi hilpeää. Siellä laivan kannella me unenpöpperöiset soturit jumppahousuissa ja hikinauhoissa tehtiin liikkeitä ihan vääriin suuntiin. Eikä sitä taichi-gurua edes haitannut, tai johtuikohan englanninkielen puutteesta, että oltiin aina niin päin, että pystyi samalla ihailemaan läheisen vuoren kukkulalla näkyviä vuoristovuohia (mountain goat) !!!






// The first highlight of our Vietnam's trip was a two days all-inclusive boat cruise in Halong Bay. Halong Bay is located a few hours of driving from Hanoi, the capital of Vietnam. Our trip was all about relaxing and enjoying our international company. Me and my travel buddy Colin really enjoyed our new friends from France, Germany, Australia and Philippines. That weekend happened to be a local public holiday, so almost all of our company were teachers spending their holidays. Hence the topic. :) We had lots to do. We went to explore an ancient cave (with still fossils from people living there!), kayaking, swimming, karaoke and a cooking class. However, the best activity for me was definitely our taichi-class on the second day morning. 

22.4.2016

5 random things today

1) Facebook toivotti mulle hyvää Maan päivää. Mitä se tarkoittaa? 


2) "Fresh old cucumber". Mulla ei oo mitään ruskeutta, tuoreutta eikä vanhuutta vastaan, mutta toi ruskea pökäle jäi kyllä kauppaan.

3) En oo täällä kovasti ölissy Singaporelaisesta kouluruuasta, mutta lyhyesti: joskus se on tommosta lämmitettyä vettä, johon on lisätty öljyä.


4) Toi vessa. Puskapissasimulaattori. Niitä on täällä jokaisessa vessakoppirivistössä ainakin yksi. Mä en oo vieläkään uskaltanu kokeilla, vaan mielummin hyppelehdin koivet ristissä jonottamassa kuin kokeilen, enkä edes tiedä miksi. 


5) Mun päivän kohokohta. Tossa kuvassa on mun viimeisien päivien aktiviteetti. Mulla oli tarkotus panostaa mun ainoaan liikennekurssiin ihan kybällä, mut sit sainki paremman idiksen ja lähdin Vietnamiin.

Lopputulos: höpöhöpö-opiskelin Vietnamin yöjunassa, ja pari edellistä päivää hakkasin näppäimistöä raivopäisenä, lopputuloksena 30-sivuinen tutkielma. Pakko olla ylpee!

// 1) Facebook wished me happy Earth's day. I got confused as don't actually know it's meaning. Should I put lights of?2) Found a "fresh old cucumber" from local supermarket. Brown one. Weird. 3) Singaporean food is still sometimes weird to me. Up there is a picture of local soup, that is basically hot water and oil added together. 4) I still haven't tried the local seatless toilet. Don't even know how it works. 5) The highlight of today: After two days of continuous writing, I finally finished my last project for this semester. The result was 30 pages about intermodalism in Finland, a topic that I find extremely interesting. I still however preferred travel to Vietnam more than writing this project, that's why I had to hurry with writing..







20.4.2016

Choosing travel destination: Vietnam

(En keksinyt, missä muussakaan kohdassa sanoa tämä, joten sanon heti alkuunsa: tän tekstin kuvat on otettu Hanoin kaduilta, ja Hanoi on Vietnamin pääkaupunki)

No siis faktahan on, että jos tahtoo tehdä jotain, niin sitten pitää tehdä niin.

Esimerkiksi, jos haluaa matkustaa Vietnamiin, niin sitten pitää matkustaa Vietnamiin. Ei haittaa, vaikkei oikeasti olisi aikaa, ei rahaa, eikä matkaseuraakaan. Mun kaikki kaverit oli ihan tylsiä ja sanoi, että reading week on muka sitä varten, että silloin opiskellaan. En ymmärrä ollenkaan.

Olin kuitenkin jo totutellut siihen ajatukseen, että Vietnam jää myöhempään elämään.

Tilanne kuitenkin muuttui nopeasti, kun kanadalainen vaihto-oppilas Colin, jota en ollut koskaan tavannut, kirjoitti vaihtareiden facebook-ryhmään etsivänsä matkaseuraa Vietnamiin. Ei siihen jäänyt paljon vaihtoehtoja. Colin käytti sanoja Halong Bay, Sapa ja trekking.

Noi kolme on yhdessä varsinainen pyhä kolminaisuus. Siihen mahdollisuuteen oli vaan pakko tarttua.

Parin facebook-keskustelun perusteella Colin vaikutti ihan mukavalta matkaseuralta, joten laitettiin lentoliput varaukseen. Ajatus siitä, ettei hän tuntenut mua yhtään sen enempää kuin minä häntä, lohdutti vähän. Ja ainahan oli mahdollisuus jatkaa matkaa yksin, koska kerrankos sitä Vietnamissa yksin reissaa. 

Me tavattiin ensimmäisen kerran matkalla lentokentälle, ja heti oli selvää, että siitä tulisi ihan eeppinen reissu. Ja tulihan siitä.

Joten tarinan opetus on, että pitää uskaltaa ottaa riskejä. 


(P.s Sori, ei postausta eilen.

Vanha, epämiellyttävä kaveri tuli kylään

Silloin ei voi pitää silmiä auki, kun häikäsee liikaa, vaikka oikeasti on pimeä, pitää laittaa kattotuuletin kiinni, kun siitä lähtevä ääni tuntuu liian kovalta. Silloin vessanpöntön halailu olikin juuri sitä, mihin olin ajatellut sen illan käyttää

Kun rukoilee kaikkia kirurgi-jumalia, että tulkaa leikkaamaan multa pää irti. Migreeni)


//Today a short story about how I decided to travel to Vietnam and how I met with my travel buddy, Colin.

I had wanted to travel to Vietnam already for a long time. I know so many people saying it was their favorite travel destination, so I wanted to experience it myself too. However, all of my friends were too busy with their studying, (and actually so were I, but I didn't care..), so I had accepted the fact that trip to Vietnam would not happen while living in Singapore. Maybe later. 

Plans changed, when a Canadian guy called Colin posted to our exchangers' facebook-group about his plans. He was looking for a travel buddy to Northern Vietnam. He wanted to Sapa, Halong Bay and trekking. And so did I.

So I desperately wanted to join him, even without meeting him even once beforehand. We met for the first time on our way to airport, after paying already plane tickets etc. There was a little risk, but we could always continue traveling alone.

Our trip however turned out to be a success, we had a great time together, and hence the lesson of this text is, that sometimes it is worth taking a little risks.

19.4.2016

Vietman made me thankful

Singaporessa taas
Lentokentän maahantuloviranomainen sanoi
että tervetuloa kotiin

Huhuu,
Onko siellä enää ketään?

Vietnamissa koettiin sellaisia hetkiä,
jossa miettii vaan, että
mitä mä oon tehnyt ansaitakseni

Muutama valokuva ja äkkiä kamera pois
Täytyy hengittää sitä maailman kauneutta

Ranskalainen, joka opetti lausumaan croissant
Saksalainen proffa, joka oli proffaksi todella ei-pelottava

Shortit jalassa

Australialainen, joka käytti niin monta kertaa sanoja gorgerous ja darling
että se on takuulla niitä kaikkein eniten itte

Taichi-tunti ennen aamupalaa



Sitten oli Sapa
Googlatkaa se

Mun sydämestä jäi pala
Annoin sen Mama Sungille

Vaikka sillä oli jo valmiiksi niin suuri sydän

Se on mun uus idoli
Teräsmuori
Koko maapallon saletisti sympaattisin ihminen

Niin hieno reissu.



// For the first time in this blog's history, I feel rather writing in English than Finnish. I have just returned back from Vietnam, where I spent lovely five days with new Canadian friend. He was the one who insisted me to change the language. This is a huge step for me, but after meeting so many international friends during my exchange period, I feel this is the right thing to do.

So here we go.

Vietnam taught me once more a new side of this World. After surviving alive Vietnam's crazy traffic, having the privilege to visit a traditional Hmong village in Sapa, and doing a boat cruise in one of the World's seven nature wonders, I feel mostly grateful.

So many new friends, so many new experiences. Nearly thousand pictures.

Having experienced something so spectacular, I need a little more time to process it all. I'll write more later. Now all I can think is a proper night sleep since we spent the last three nights in a boat and train. Gotta spend time effectively when time is the biggest constraint.